Laskutila

Välttelin keittiöön menemistä, koska sitten siellä ei voi keskittyä kuin yhteen asiaan. Harsosääsket, jotka myös paskiaisina tunnetaan, ovat taas vallanneet kaiken. Ne ovat kuin banaanikärpäsiä, mutta laihempia ja mustanharmaita, ja olen oppinut jotain niiden käyttäytymisestä.  Ne ilmestyvät aina, kun saan loistoidean laittaa melkein valmista multaa olohuoneen matokompostista kasveille. Harsosääsket pitävät nimittäin ihan vienosti homehtuvista asioista, ja niitähän kukkapurkeista löytyy. Lisäksi ne syövät pienten taimien hiusjuuria tai jotain sellaista, joten niistä on hiukan haittaakin kasveille. Mutta eniten minua hermostuttaa niiden lisääntyminen ja parveilu ja sekoilu. Jos en tapa niitä, mikään ei estä niitä valloittamasta kotiani. Harsosääskistä kuuluu pieni ääni, kun ne lentävät lähelle kasvoja ja varsinkin korvia. Se hermostuttaa, miksi ne minun naamalleni haluavat? Homehdunko minäkin? Läimin, nipistän ja huidon niitä monella eri tekniikalla. Näpsäyttelen raadot sormistani k...

Koululaisten kanssa heinäkuun lenseässä etätyössä: arki ja pyhä sekoittuvat, työaika ja vapaa sekoittuvat, yöpaita sekoittuu päiväpaitaan, hiukset sekoittuvat, sekoitan sanoja ja nimiä, sekoitan hapanleipätaikinaa tunteakseni tekeväni jotain. Ulkona hurisee aamusta iltaan naapuritaloyhtiön maalämpöremontti -- juuri kun omasta päästiin. Kotona hurisee jääkaappi (sulkisiko joku keittiön oven? Suljetteko oven. Sulkekaa ovi. Tule takaisin ja sulje ovi! Ovi!), pesukone hurisee, verenpaine hurisee. Saan aina sätkyn muistaessani jotain. Sekä jos en. Näen kaikenlaisia yhteenpalaamisunia.  Niskassa lepattaa. Ehkä olen laiminlyönyt jonkin tärkeän velvollisuuden.  Ehkä se on vain natsit ja ympäristötuho ja kaiken tutun ja tärkeän totaalinen romahtaminen lähivuosikymmeninä, koska mitään ei jakseta tehdä. Tai ehkä unohdin ruokkia Gold Rushin, Meerin ja Mirellan, ja nyt ne haisevat vihaisesti purkeissaan ja kehittävät tummanharmaata etikkahappoista nestettä pinnalleen eikä seuraava lei...

" Haluan nähdä kun ne syö noita mocheja ja tukehtuu niihin", sanoi kostonhimoinen lapsiseuralainen synkästi. Olimme nimittäin katsoneet Youtubesta Liziqin videoita, jotka olivat alkaneet muuttua parodiaksi tai karikatyyriksi itsestään. Liziqi on Kiinan Amélie, joka elää isoäiteineen  jonkinlaisessa omavaraistaloudessa . Harmonisissa videoissaan hän raataa maatöissä vuorilla pelkin  perinnetyökaluin, kuva(utta)a itsensä ruusutarhassa linnunlaulun keskellä  Mujista ostetun näköisissä, mutta luultavasti itsetehdyissä vaatteissa  ja ehtii silti syöttää pehmeillä valkeilla käsillään isoäidilleen riisimakeisia.  Liian onnellista! Liziqi ei ole koskaan likainen tai hikinen. Hänen hiuksillaan ei ole hilsettä, hän ehtii rakentaa ruokapöydän (sekä kylvää ja korjata riisin, maustaa käsinpoimitun teen ruusuilla sekä muurata kissanmuotoisen uunin) ennen kuin kenellekään tulee nälkä.  Aloin ajatella Marjatta Kurenniemen satua Alli Ylösalaisin-maassa (kirjassa Pilvipaimen...

Itäkeskuksen kirjasto näytti ystävällisesti Hannaleena  Haurun elokuvan  Metatitanic (2018) .  Pitkä lyhytelokuva käsittelee erittäin fiktiivisen minäkertoja-ohjaaja Hannaleenan  (EFMOH)  ihmissuhteita: sitä, miten hän päätyy toistamaan mallia, jossa onnellista, vakiintunutta monosuhdetta on horjutettava tuomalla kuvioon mukaan manic pixie dream girl .  (" MPDGs are usually static characters  who have eccentric personality quirks and are unabashedly girlish ", opin Wikipediasta.) EFMOH sekoilee kallioilla ja jättömailla hieman epämääräisen kalliolaismiehen kanssa -- joka on hänelle se MPDG -- ja toisintaa Titanicin kansi- ja bilekohtauksia ja valvoo, juo ja leikkii kuin viimeistä nuoruuden kesäyötään. Kärsivällisenä vieressäni istunut Tipulainen ei tajunnut taiteellisesta K7-rainasta yhtikäs mitään. Näytöksen jälkeisessä paneelikeskustelussa kävi ilmi, että MPDG:n näyttelijäkään ei ihan aina tiennyt, mitä näyttelee. Joskus muulloin ...

Olen kihartanut ja kihartanut. Harjoittelen etukäteen, koska haluan olla ihana juhlissani, ja joskus 36-vuotiaat määrittelevät  ihanan  samalla tavalla kuin 8-vuotiaat. (Miten vaivalloista on olla esteettistä onnistumista janoava nainen.) Kun en kiharra, vaivaan, kohotan, ruokin ja säälittelen leipäjuurtani, ja kun en kiharra, vaivaa, kohota, ruoki tai säälittele, luen Alba de Céspedesin järisyttävää  Kiellettyä päiväkirjaa ( Quaderno Proibito 1952, suom. Anna Louhivuori 1956). 43-vuotias Valeria Cossati tulee ostaneeksi mustakantisen vihon, jota kukaan ei saa nähdä: siitä alkaa tulla päiväkirja. Hän merkitsee muistiin tapahtumia puolen vuoden ajalta ja vauhkoontuu yhä enemmän niin kuin ensimmäistä päiväkirjaansa kirjoittava tekee. Kaikki hänen salaisuutensa! Suunnitteleeko joku jo ryöväävänsä ne? Valerian parikymppiset lapset opiskelevat, käyvät töissä ja rakastuvat, mutta 50-luvun Italiassa asuvat vanhempiensa kodissa ja määräysvallassa. Neljän aikuisen rinnakkaiselo l...

Haastattelija:  Rakkaat kuulijat, tänään usutamme toistensa kimppuun kaksi ihmiskunnan vihollista! Tasaväkiset tappelupukarit! Godzillan ja King Kongin, joille psykoterapeutit maksavat osinkoa! Tervetuloaaaaa.... Vastavalmistunut kosmetologi! Vastavalmistunut kosmetologi: Kiitos! Otatko sitä paitaa ihan pois! Haastattelija: Sekäääää... Keskihintainen kauppakeskuskampaaja, jolla on aikoja vapaana heti! Keskihintainen kauppakeskuskampaaja, jolla on aikoja vapaana heti: Kiitos! Toin omat kahdensadantuhannen luksin valonheittimet mukana. H: Oikeastaan tämä porvarillinen hämärä pukee minua parem- jaahas. No menköön. VK: Voi että. Sun iho on ihan tukossa. Voi voi.  Muistatko juoda vettä yhdeksänsataa litraa päivässä?   KKJOAVH: *Hankaa muovikampaa polyesteriviittaan*   Siis kuule millä sä niinku peset näitä sun hiuksia?   *Hankaa ukkospilveä kissaan*   Hirveen sähköiset.  *Hankaa suolaa haavoihin*  Menee takkuun tämmöset.  VK: Ootko koskaan meidän ...

"Viis! Neljä! Kolme! Kaksi..." lähtölaskee lapsistani se, joka aikoo tähtitieteilijäksi, kirjailijaksi ja keksijäksi. Hän on nimittäin ystävällinen ja varoittaa minua: ihanjustkohta mikro piippaa, eikä sitä ääntä tunnetusti kestä semmoinen, joka on ensin hajoillut siitä hurinastakin monta minuuttia. Peitän äänen kuuntelemalla/laulamalla  Meteoriitti/Astronauttia . Osaan P ariisin Kevään   tuplalevyn ulkoa, enkä keskity keiton lämpenemiseen.  Jos osaisit väistää yllätyshyökkäyksen / taikka olisit panssaroitua terästä, olisitko haavoittumattomana onnellinen / vai pakahtuisitko sä kenties ikävästä?   Joka biisissä yritetään, kaivataan, heittäydytään tai takerrutaan.   Se melkein kannattaa, tai ehkä ei kannata, mutta riskejä on otettava silti kun ei muutakaan osaa.   Emotionaalinen riskinotto kuulostaisi olevan tämän vanhahkon albumin teemana.  Sekä uudehkon lukuromaanin, jonka ahmaisin tänään. Ähisin sohvalla ja kiukuttelin lapsille, että inhoan joka...

Sain käsiini kohukirjan. Iida Rauman kouluväkivallasta kertova  Hävitys (2022) kuvaa koulumaailman tuskallisena. Julmasti ryhmitellyt lapset toistensa kimpussa. Vankeina rakennelmassa, jonka ajalliset rajat ovat heille liian suuret käsitettäviksi. Hymyilemässä aikuisille. Ankeana kuvautuu myös lasten välittömässä läheisyydessä elettävä  aikuisuus . Sitähän se on. Mikään ei ärsytä p ettymystensä raivoon tukahtuvaa, sisään- ja ulospäin romahtavassa kehossa kituvaa, työtään joka päivä vihaavaa alempi toimihenkilö -aikuista niin kuin älykäs, herkkä lapsi, johon itsellä on liikaa valtaa.  Kirjassa käsitellään terveyden järkkymistä pitkään jatkuneen ulossulkemisen, vähättelyn ja gaslightingin jälkeen. Osansa saavat myös  ympäristötuho ja  Turun tauti eli arvokkaiden vanhojen rakennusten järjestelmällinen ja korruptoitunut jyrääminen uusien tieltä. Kaikki häviää, kaikki hävitetään, ja kun aikuiset eivät, tietenkään, usko lapsen puhetta, vain omaan päiväkirjaan voi luo...

Tiesin kyllä mitä oli odotettavissa Matinkylän Duudsonit Activity Parkissa. Kaikkea sitä, mikä pikkupojissa  on ärsyttänyt jo vuodesta 1990, mutta kaupallisesti puhtaaksiviljeltynä: Itsetarkoituksellista kypsymättömyyttä ja vastuun välttelyä. Performatiivista piittaamattomuutta käytöstavoista, estetiikasta ja hygieniasta. Naistenvessa oli aika paljon kivempi kuin unisex-koppi, jossa oli pönttö vetämättä siis ihan aina, ja peseekö edes käsiään sellainen ihminen, joka jättää vessan tuohon kuntoon?  Älä kasva aikuiseks  luki seinällä, turvallisuus ja hoiva loistivat poissaolollaan.  Mainoksissa korostettiin Pohjanmaan lukuisia eläintehtaita ikään kuin niissä olisi jotain kunniallista.  Vitutti.  Yritin toteuttaa muutamia viiteryhmääni liitettyjä stereotypioita seinäkiipeilemällä hiukan, mutta pelko lamautti jo metrissä. Alla odottaneet superlonkuutiot haisivat. Ei hyvä luoja miten pelkään putoamista. Ninjaradan köysiin takertuneena hoin sivusiili-Tipulais...

Teams-chatissa on tällä viikolla tullut vastaan outoja ehdotteleva uuskielitoiminto. Microsoft lukee työkeskustelut ja päättelee mistä on kyse. Sitten se hienovaraisesti suosittelee minulle vastausmalleja, jotka osuvat vieläpä vaarallisen oikeaan. Väsynkö jonain päivänä taistelemaan ja painan jotakin kolmesta napista? Ja annan tekoälylle lisää dataa sekä tukeni ihmisten välisen keskustelun standardoimiselle ja tasapäistämiselle? Kuka sitten päättää, mistä voi puhua ja mistä on vaiettava? Keskusteluntutkijana minä rakastan aloittaa lauseeni/vuoroni sanoilla "keskusteluntutkijana minä". Voisinpa kirjoittaa uuden gradun tästä, tai ehkä pitäisi tietää kieliteknologiasta tai jostain tietojenkäsittelytieteestä enemmän. Keskustelunanalyysin graduseminaarissa tuhat vuotta sitten joku tutki irkkaamista, ja se oli jo vähän rajatapaus siellä puhutun kielen keskellä. Vasta nyt tajuan muistaa, että jostainhan ne vaihtoehdot on kerätty ja analysoitu. Jossain on tallessa kaikki suomenkielis...

Minusta on tulossa yhä enemmän se "törkeä aikuinen", jona Tipulainen minua pitää. En viitsi enää tehdä mitään kunnolla. En nouse sängystä etäpäivinä, en hoida oikein mitään velvollisuuksiani, karkaan kuivista palavereista enkä ota vastaan viisaampieni pyyteettömiä yrityksiä sivistää minua. En jaksa. En pysty kävelemään kunnolla. En jaksa. Antakaa minun pitää tietämättömyyteni! Sallikaa minun olla hysteerinen kehoihminen, joka ymmärtää jotain vain tunteiden sanoittamisesta, imuroinnista ja pussailusta. Sulkekaa minut Salpêtrièreen, en nimittäin olisikaan jaksanut enää harjata tukkaa, rypistelkää kiusaantuneita otsianne. Rykäiskää hiljaa, kun kieltäydyn opettelemasta vihamielisten laitteiden käyttöä enkä erota toisistaan samannäköisiä hevibändejä enkä muista niskaani vyörytettäviä faktaluetteloita videopeleistä tai nykyisistä ja entisistä planeetoista. Messieurs, esittelen teille potilaan, joka kieltäytyy oppimasta. Parhaat miehemme ovat vaivojaan säästämättä opettaneet hänelle...

Minä kaipaan ja himoan vapautta, / vaikken tiedä mitä se on. Tiedänpäs: oman kahvikupin kantamista huoneesta toiseen ja raitista ilmaa ja metroasemalle yksin tarpomista vailla Kela-taksin minuuttiaikataulua. Voisipa marssia kädet heiluen ja katsoa samalla mihin suuntaan tahtoo -- eikä jalkoihinsa. Haluan tehdä monta asiaa yhtä aikaa! Muistelen mieleenpainuvia kävelyitä. Parhaat kävelythän ovat niitä, jolloin vauhti hidastuu naurettavaksi tai reittiä pidennetään yhteistuumin ja vaivihkaa (vielä yksi kierros tuosta lehmuksen ympäri, tai jos seuraavalle asemalle), eikä oikeastaan tahtoisi päästä perille, mutta sitä ei saa sanotuksi. Tai niitä, jolloin tulee vaeltaneeksi Oodista tai Mäkelänrinteestä Kalasatamaan itsekseen jossain tuntemattomassa mielentilassa, josta pääsee selville vain jaloilla. Intensiivisimpiin kävelyihin ei osaa varautua, vaan jalassa on hiertävät kumisaappaat ja mukana jotain painavaa, ja sataa koko ajan, ja matkakortti on kotona, ja pitää puhua puhelimessa.  Viim...

Melko kaurismäkeläistä: makaan kaihtimien hämärtämässä huoneessa jalka tyynypinon päällä ja hapuilen Satumaa-tangon sanojen perään.  Takkuinen ja hilpeä tyttäreni polvipuhkisissa leopardihousuissa ja  likaisessa   Iines Ankka -collegepaidassa  (kas, siinäkin on reikä)  tulee viihdyttämään minua. Mikä on värikäs ja taivaalla? Supersankaripieru!  Mikä on violetti ja hyppää junan yli tarvittaessa? Supersankariviinirypäle! Mikä on taivaalla ja sillä on pyrstö? ("Kirjaimellisesti kaikki linnut?") Enkelimerenneito! Miks mun napa on tällainen että siinä on iso pikku mäki ja  pieni   pikku mäki ja joillain ihmisillä on erilainen napa? Onko niiden napanuora revitty [ väkivaltaisia eleitä]  eri tavalla irti ? Miten astronautit voi hengittää avaruudessa kun siellä ei oo sitä happoa? Ope sanoi että siellä voi nukkua ylösalaisin. Äiti sun kannattais mennä avaruuteen. Siellä ei oo värähtelevää ainetta ja sä voisit olla ihan rauhassa hiljaisuudessa. Lukea k...

Uskoin kevääseen ja halusin olla kaunis. Mutta ei olisi pitänyt langeta sillä tavalla. Tärisin ambulanssissa koko matkan Töölön tapainturmelusasemalle naarmuuntunut (mutta yhä tyylikäs) vihreä korkosaapas sylissäni. Neljä ensihoitajaa nauroi minulle, kun tuhannen fentanyylissä luettelin, mitkä kaikki asiat saavat minut yleensä tärisemään. (Kah...vi. Val... valkoinen sokeri. Muutamat eritttttäin hyvät. Ystävät. Mun naama jotenkin... aaltoilee.) Murtunut nilkka leikataan vasta viikon päästä. Nälkäiset ja kiireiset hoitajat ilahtuivat kovasti, kun pää ei ollut kolahtanut, ja vielä enemmän siitä, etten ole koskaan tupakoinut. Taisin sammaltaa, että tykkään kyllä kovasti heistä kaikista, mutta en tuosta Tuomaksesta, joka koko ajan satuttaa ja puristelee. "Olisi ikävää, jos teidän palkkanne maksettaisiin vahingossa väärin siksi, että minä en saa tarpeeksi lääkkeitä", en toivottavasti sanonut ääneen.  Koska hävettää muutenkin tarpeeksi jo se, että tein täsmälleen sen mitä ei pitänyt...

Haastattelija: Rakkaat kuulijat, tänään meillä on haastattelussa myyttinen Kunnollinen mies! Tervetuloa, ihanaa tavata vihdoinkin!!! Kunnollinen mies: Kröh, köhhh, pärsk! Haastattelija: Mitenkäs tuon sun koronan kanssa? Kunnollinen mies:  Ei tunnu missään, lapsille ruispuuroa, puolukoita laitan sekaan. Haastattelija: Kukaan ei halua sitä. Annat lasten tehdä voileipiä itselleen ja sinulle. Kunnollinen mies:  Atsii, köh köh. Kyllä keitän.  Haastattelija: Lepäät siinä ja niistät, haluatko lisää tyynyjä?  Kunnollinen mies: Rakennan perheelle talon, kaadan ensin metsää. Haastattelija: Metsän annat olla. Kunnollinen mies:  Kaskean pelloiksi. Nau- KÖHHHHHH -riita. Sademetsää kaadan, viljelen soijaa, syötän sen lihakarjalle. Haastattelija:  Nyt jumalauta makaat siinä. Kunnollinen mies: Menen avantoon, olen tuhonnut meidän liiton. Haastattelija:  Kiitos vierailustasi ohjelmassamme "Ihmisiä, jotka pitäisi sitoa kiinni johonkin", Kunnollinen mies!  

Haastattelija: Rakkaat kuulijat, tänään meillä on studiossa julkkiksia: ne kaksi sutta, jotka taistelevat meidän jokaisen sielussa.  Toinen teistä on pehmoinen  hamsteri , joka tahtoo kaikkia kivoja ja tarpeellisia juttuja varmuuden vuoksi monen kokoisena ja tuoksuisena kolmessa koossa ja neljässä värissä, olenko oikeassa?  Hamsteri:  Tai ehkä viidessä, mutta olisi vulgaaria laskea niin moneen. Hieno nainen ei kerro.  Haastattelija: Toinen on sitkas, ankea kojootti, joka vittuilee nummella, tai jollain preerialla, en minä tiedä.  Kojootti: Mitään et ansaitse, kyllä pitäisi pärjätä vähemmällä, sinulla on yksi olkalaukku, ja useammasta samanmerkkisestä olisi vain harmia. Tämmöiset määrät säilytystilaa tällä neliöhinnalla? Montako olkaa sinulla muka on? Haastattelija: Tervetuloa nyt molemmille oikein kovasti! Kerro Hamsteri mitä sinulle kuuluu. Hamsteri:  Pääsin taas töiden kautta leikkimään valokuvamallia "asiantuntijoiden yhdessä potilaiden kanssa kehit...

Nykyaikaisen ja hyväntuoksuisen perhepakkaustäisampoon vaikutusaikana ehdimme haaveilla kaljuista. Minulla oli kerran sellainen, ja lähipiiri ei oikein ymmärtänyt mitä minä siinä näin. Minä kyllä tykkäsin, anteeksi vain, mutta poishan se kasvoi eikä tullut takaisin. Olen nykyään huolellisempi säätöjen kanssa ja varmistelen suoja-asetukset tarkkaan ennen kuin tartun leikkuriin. Niinpä tukka ylettyykin olkapäille. Jos se on elävää, se muuttuu. Kumpikin lapseni oli kalju ensimmäisen vuotensa (tai "käljy", kuten yhdet tuuheammista maista lähtöisin olevat tutut naiset hihittivät, ja sana jäi elämään). Tässä iässä laajenevan lähipiirinkin hiukset ovat yhä harvemmassa, vaikka Herra Miehen heviletin mahdollisesta ohenemisesta pitäisikin suun supussa. Paljas iho on kaunis, tai siis kellä on, kellä ei, mutta silti. Ollapa kalju! Ollapa sellainen kalju, jonka kanssa onnistuisi säilyttämään naisellisen omanarvontuntonsa! Sijaistoimintona sheivaan sääret esille ja päivittelen tukkeutunutt...

Asioita, joihin valmistautuu , mutta jotka eivät ikinä tapahdu: Kaikkien kylppärin rasvapurkkien äkillinen tyhjeneminen. Haastatelluksi joutuminen kadulla ("kiitos kysymästä, mutta en ole perehtynyt asiaan riittävästi, että tahtoisin muodostaa mielipidettä näin nopeasti"). Yllättävä hakaneulojen, allergialääkkeiden, kosteuspyyhkeiden tai neulan ja langan tarve töissä. Naamiaiset. Hämmentävät kohtaamiset juna-asemilla matkalla aivan käsittämättömän helvetillisen kaukana ("sopivan kaukana arjesta") olevaan epävirkistyspäivään. Se, että joku kysyisi tekosyitäni puolitehoiselle treenaamiselle ("kengät on liukkaat", "korsetti ei oo vielä kuntoutunu raskauksista", "olin just kipeänä helmikuussa 2020"). Tytöttely.

Viikko oli sellainen stressipesäke (80 hengen tapahtuma, jonka järjestin perjantaiksi -- tuhannen hengen tapahtuma, johon uskaltauduin koko illaksi hytisemään ja huutamaan keskiviikkona -- noin kolmen hengen tapahtuma tiistaina ja toinen samankokoinen tänään), että naama irtoo, kuten kerroin kaikille. Yritin hoivata itseäni lukemalla kirjaa ja käymällä tanssitunnilla mustat aukot silminä. Mutta tanssitunnin tuttu karismaattinen ohjaaja oli korvattu lähimmällä Jennalla. Ja Marja Kankaan Miestä näkyvissä (2020) taas -- miksi minulle jälleen kävi näin ? Se oli värikäskantinen "hillittömän hauska ja kivuliaan tunnistettava" heteroilupokkari bestsellerpöydällä tyrkyllä, mikä voisikaan mennä vikaan? Inhosin kaikkia henkilöhahmoja heti.  "Älä ota sitä henkilökohtaisesti: kukaan mies ei osaa [kommunikoida]. Siksi jumala on luonut naisen. Että me opetettais niitä edes vähän." Jokainen heistä on stereotypia. On arvaamaton ja unheimlich näyttelijäpäähenkilö, joka välittää va...

Makasin taas keittiön lattialla katselemassa, miten kovin korkeaa ja hidasta kaikki mattonäkökulmasta on. Puut ikkunan takana ovat jo keltaiset. Vuokko Hovatta lauloi , jokin liian pitkälle venynyt hermo särki yhä ristiselkää ja nuhainen, puolialaston Tipulainen tahtoi osallistua kaatamalla silmääni serpentiiniä.  Koska pitäähän nyt kaunista ja ihanaa olla.