Laskutila

Veganismi ei ikinä kaduta (koska oikeasti Fazerin sininen maistuukin happamalta lehmänmaidolta eikä esim. kaikista synneistä houkuttelevimmalta). Autottoman perheen lapset ovat reippaita kävelijöitä, sampoottomuus pitää hiukset puhtaina. Rakkaus ei käyttämällä kulu. Kaikilla on mahdollista olla aina juuri sopivan hyvä mieli. Onnellisuusmuuri on käsite, jonka opin tänään lukemalla . Se tarkoittaa suunnilleen, että jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, juuri näin luultavasti on asian laita, ja asianosaiset lähinnä haluavat kiivaasti säilyttää kasvonsa. En tiennyt että sille on sana, mutta kaikellehan on nykyään sana, kiitos kolmen kovan iin: intersektionaalisen feminismin, identiteettipolitiikan ja internetin. Itse valittuun elämäntapaan liittyvät vaikeudet -- etenkin ne, jotka ulkopuoliset ovat koko ajan tienneet ja myös muutamaan kertaan maininneet -- tekee mieli pitää piilossa. Ruvetkaa tekin kantoliinailemaan, en olisi halunnutkaan valita vapaasti ulkovaatteitani enk

Melkein aloitin sanoilla "saikkupäivän ratoksi", mutta sitten tuli kumma tunne, ja kas: Googlen mukaan 131 muutakin tekstiä netissä alkaa juuri niin. Ei sitten. Katsoin vihdoinkin Areenasta Selma Vilhusen keppihevosdokkarin Hobbyhorse Revolution , ja onneksi katsoin. Se on taidokkaasti tehty ja aivan hurmaava. Esiintyjät ovat aitoja, persoonallisia ja rakastettavia (miten ne sen tekevät?). Kuvaus ja leikkaus paljastavuudessaankin elegantteja. PMMP:n kappale Tytöt (josta myös otsikon lainaus) jäi soimaan päähän: "Sua ei ole tehty / kenenkään kylkiluusta / ei raudasta tai puusta / Miten tyttöjä tehdään? / No ne on toisia aineita / mistä tämmöset koostuu / värikkäit palikoita..." Dokumentissa näytetään harrastuksen monia puolia: toisaalta siihen traagisen kiinteästi liittyvää misogyynistä koulukiusaamista, ja toisaalta kädentaitoja ja luovuutta, sitoutunutta ja määrätietoista työskentelyä, pitkälle teini-ikään jatkuvan mielikuvitusleikin iloa, verkostoitumista sek

Kun kädessä on voimapihdit, kaikki ympärillä oleva alkaa nopeasti muistuttaa kuivaa oksaa.  Pääsin tekemään sitä, missä olen parhaimmillani: rikkomaan nopeasti ja paljon. Minusta ei ehkä tule koskaan bonsaiharrastajaa tai origamistia, mutta maansiirtokoneeksi voisin kehittyä kovettamalla yksinkertaista sydäntäni vielä hiukan. Anoppi kutsui puutarhatalkoisiin ja ihasteli tehoani: työnä oli "pois kaikki, mitä hyötyä pensaista muka on" ja vähän haravointia päälle. Ei  lajikkeiden tunnistamista ja varomista ja oikeanlaista käsittelyä -- paskaksi vaan kaikki mikä ei ole omaa. Sain tehokkaat voimapihdit, tai mikä uuden sukupolven puutarhasaksi se olikaan, sekä aivan valtavan haravan. Työssä ajatus lensi, oli aikaa listata elämäni virheitä ja kaikkea sitä kaunista ja tärkeää ja ennen kaikkea toisille kuuluvaa, mitä olen rikkonut ja hävittänyt silloin, kun en ole nähnyt, missä menee pakollisen ja kielletyn dekonstruointitoiminnan välinen terävä raja. Kun minua on pyydetty raivaam

Jääkaappimme ovessa on magneetti, jossa 50-luvun Prozac-kotirouva sanoo ilahtuneesti hymyillen: "I'm having my period and can therefore legally kill you." Olen ajatellut häntä tänään paljon, koska viime yönä minua valvotti, ja tänään vaarallisesti nenä kirjassa kaduilla kävelytti, Betty Friedanin "Naisellisuuden harhat" (Feminine mystique, 1963/1967).  Magneetin kuvateksti on tietysti ongelmallinen, misogyyninen ja näin poispäin. Sitä paitsi tähän mennessä kaikkien pitäisi tietää, että kunnolla varustellut kuukautiset ovat just parasta ikinä, ja murhanhimon -- tai melankolisen syvämietteisyyden, miten halutaan -- aika on PMS niitä ennen . Mutta tykkään silti noista sarkasmimagneeteista, joten aion askarrella tekstin päälle jotain uutta. Miltä kuulostaisi yksinkertainen "turpa rullalle, muru"? Lista niistä, joille haluaisin sanoa turpa rullalle, muru : Oman elämänsä lingvistit ja muut dilentantit. Kauriinsilmäiset keskinkertaisuudet. Miehet neti

Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Viikin pyhiinvaelluksella, seuraamassa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan koetilan lehmien laitumellelaskua . Kuten tuhannet muutkin. Olen vieläkin ällistynyt siitä, että väkeä oli kuin Salpausselän kisoissa. Olin odottanut näkeväni ehkä muutamia satoja ihmisiä, mutta meitä oli kymmenen kertaa enemmän. Onneksi tulin pyörällä, onneksi en valinnut paljasjalkakenkiä mutaiseksi käveltyyn maastoon, onneksi ymmärsin saapua paikalle aikuisseurassa ja vasta kymmenen minuuttia ennen ennakkoon ilmoitettua h-hetkeä (enkä tuntia aikaisemmin, jolloin tapahtuma alkoi). Koska jestas, miten paljon siellä oli ihmisiä. Autoja oli onneksi ilahduttavan vähän, ja näin jopa muutamia liikennepoliiseiksi muuttuneita opiskelijahaalariasuisia maatalousylioppilaita. Oikeastaan tuntui ihan kuin vappu olisi otettu uusiksi: Ihmiset jonottivat auringonpaisteessa makkaraa ja mehua. Kovaäänisistä tulvi hanurimusiikkia, joka tosin taisi tulla nauhalta. La