"Nyt kukaan ei saa puhua, mielellään ei hengittääkään", sanoi Tipulainen kantaessaan läikkyvää tarjotinta sänkyäni kohti. Hapanleipää, mehua, viinirypäleitä ja aivan karseaa kahvia aseteltuna elegantin symmetrisesti tarjottimelle, pöydälle ja lattioille. Kerrankin joku ymmärtää estetiikan päälle. Tämän minä osaan, olenhan itsekin ollut äidin seitsemänvuotias apulainen, ja minunkin jäljiltäni on luultavasti ollut "keittiössä kauhea soopa". Ei haittaa, kyllä aikuisillakin läikkyy kahvi leipien alle! Tuotko vielä pari nenäliinaa purkista! Ei haittaa, kerätään ne rypäleet! Sinusta tulee kyllä oikein (älä sano "kunnon perheenemäntä", et sano, kieli poikki jos sanot) suuri nautintojen ystävä ! Osaat rakentaa elämän pikku iloja itsellesi ja toisillekin! Menehän jo kouluun, isi imuroi sitten keittiössä! Kiitoksia oikein kovasti! Kahvista pitävät huonekasvit voivat erinomaisesti.
Yleensä vain seison yhdellä jalalla ja katselen ikkunasta ulos.