Laskutila

"Nyt kukaan ei saa puhua, mielellään ei hengittääkään", sanoi Tipulainen kantaessaan läikkyvää tarjotinta sänkyäni kohti. Hapanleipää, mehua, viinirypäleitä ja aivan karseaa kahvia aseteltuna elegantin symmetrisesti tarjottimelle, pöydälle ja lattioille. Kerrankin joku ymmärtää estetiikan päälle. Tämän minä osaan, olenhan itsekin ollut äidin seitsemänvuotias apulainen, ja minunkin jäljiltäni on luultavasti ollut "keittiössä kauhea soopa".  Ei haittaa, kyllä aikuisillakin läikkyy kahvi leipien alle! Tuotko vielä pari nenäliinaa purkista! Ei haittaa, kerätään ne rypäleet!  Sinusta tulee kyllä oikein (älä sano "kunnon perheenemäntä", et sano, kieli poikki jos sanot) suuri nautintojen ystävä ! Osaat rakentaa elämän pikku iloja itsellesi ja toisillekin! Menehän jo kouluun, isi imuroi sitten keittiössä! Kiitoksia oikein kovasti! Kahvista pitävät huonekasvit voivat erinomaisesti.

Melko kaurismäkeläistä: makaan kaihtimien hämärtämässä huoneessa jalka tyynypinon päällä ja hapuilen Satumaa-tangon sanojen perään.  Takkuinen ja hilpeä tyttäreni polvipuhkisissa leopardihousuissa ja  likaisessa   Iines Ankka -collegepaidassa  (kas, siinäkin on reikä)  tulee viihdyttämään minua. Mikä on värikäs ja taivaalla? Supersankaripieru!  Mikä on violetti ja hyppää junan yli tarvittaessa? Supersankariviinirypäle! Mikä on taivaalla ja sillä on pyrstö? ("Kirjaimellisesti kaikki linnut?") Enkelimerenneito! Miks mun napa on tällainen että siinä on iso pikku mäki ja  pieni   pikku mäki ja joillain ihmisillä on erilainen napa? Onko niiden napanuora revitty [ väkivaltaisia eleitä]  eri tavalla irti ? Miten astronautit voi hengittää avaruudessa kun siellä ei oo sitä happoa? Ope sanoi että siellä voi nukkua ylösalaisin. Äiti sun kannattais mennä avaruuteen. Siellä ei oo värähtelevää ainetta ja sä voisit olla ihan rauhassa hiljaisuudessa. Lukea kirjaa ja syödä suklaata ja m akail

Uskoin kevääseen ja halusin olla kaunis. Mutta ei olisi pitänyt langeta sillä tavalla. Tärisin ambulanssissa koko matkan Töölön tapainturmelusasemalle naarmuuntunut (mutta yhä tyylikäs) vihreä korkosaapas sylissäni. Neljä ensihoitajaa nauroi minulle, kun tuhannen fentanyylissä luettelin, mitkä kaikki asiat saavat minut yleensä tärisemään. (Kah...vi. Val... valkoinen sokeri. Muutamat eritttttäin hyvät. Ystävät. Mun naama jotenkin... aaltoilee.) Murtunut nilkka leikataan vasta viikon päästä. Nälkäiset ja kiireiset hoitajat ilahtuivat kovasti, kun pää ei ollut kolahtanut, ja vielä enemmän siitä, etten ole koskaan tupakoinut. Taisin sammaltaa, että tykkään kyllä kovasti heistä kaikista, mutta en tuosta Tuomaksesta, joka koko ajan satuttaa ja puristelee. "Olisi ikävää, jos teidän palkkanne maksettaisiin vahingossa väärin siksi, että minä en saa tarpeeksi lääkkeitä", en toivottavasti sanonut ääneen.  Koska hävettää muutenkin tarpeeksi jo se, että tein täsmälleen sen mitä ei pitänyt

Mitä pitäisi tehdä:  Keskittyä palvelumuotoilijoiden virtuaalisiin aamukahveihin.  (Olla palvelumuotoilija.)  Millaista on valmentava johtajuus?????????? Mitä tehdään:  Kuunnellaan  lastenlauluja   ja aikuisten lauluja   vuorotellen.  Deaktivoidaan tilejä.  Juodaan kolme varttia valmisteltua täydellisen hyvää pannukahvia. Keräillään mikron alle kierineitä jäisiä mustikoita, ennen kuin ne sulavat ja jättävät ikilevyyn pysyvän jäljen kuin tämä niska riutuviin sieluihin.