Laskutila

Pahimmat äänet maailmassa ovat ihmisten huutoja, mutta kauneimmat ovat niitä myös. Olen ehdottomasti huutoihmisiä, huutonauran, huutoaivastelen ja huuto-oksennan, huudan venytellessäni ja huudan avatessani pankin lähettämiä kirjeitä. Olen nyt löytänyt yhä useammin syitä lähteä kadulle huutamaan yhdessä muiden kanssa.  Laskujeni mukaan olen osallistunut mielenosoitukseen ehkä 19 kertaa tänä vuonna (ja vuotta on vielä jäljelläkin puolitoista kuukautta), ja voimaantuminen sen kuin etenee.  Koska jos en minä, niin kuka muu muka?  Ja jos ei nyt, niin milloinka sitten? Pitää hahmottaa paikkansa kokonaisuudessa.  Pitää osata sulkea suunsa oikealla hetkellä.  Siksi aina toivon lyhyitä, napakasti loppuvia mielenosoituksia, joista ei tarvitse nolosti luikkia tiehensä kesken, kun väsyy ja kyllästyy ja palelee Eduskuntatalon langettamassa varjossa. L opulta pois lähtiessään vaikeinta on tunnistaa hetki, jolloin huutamista ei enää lasketakaan osaksi mielenosoitusta (marssia,...

Välttelin keittiöön menemistä, koska sitten siellä ei voi keskittyä kuin yhteen asiaan. Harsosääsket, jotka myös paskiaisina tunnetaan, ovat taas vallanneet kaiken. Ne ovat kuin banaanikärpäsiä, mutta laihempia ja mustanharmaita, ja olen oppinut jotain niiden käyttäytymisestä.  Ne ilmestyvät aina, kun saan loistoidean laittaa melkein valmista multaa olohuoneen matokompostista kasveille. Harsosääsket pitävät nimittäin ihan vienosti homehtuvista asioista, ja niitähän kukkapurkeista löytyy. Lisäksi ne syövät pienten taimien hiusjuuria tai jotain sellaista, joten niistä on hiukan haittaakin kasveille. Mutta eniten minua hermostuttaa niiden lisääntyminen ja parveilu ja sekoilu. Jos en tapa niitä, mikään ei estä niitä valloittamasta kotiani. Harsosääskistä kuuluu pieni ääni, kun ne lentävät lähelle kasvoja ja varsinkin korvia. Se hermostuttaa, miksi ne minun naamalleni haluavat? Homehdunko minäkin? Läimin, nipistän ja huidon niitä monella eri tekniikalla. Näpsäyttelen raadot sormistani k...

Jalkaimme alla on toinen maa: mykorritsojen ja lonkeroiden, kehojen rajat ylittävien aistimusten ja kontaminaatioiden kehto.  Ja Disney + -palvelussa on katsottavissa viimevuotinen perhe-elokuva Ihmeellinen maailma ( Strange World ) . Nyky-Disneyn tapaan teemat ovat isoja. Y mpäristö,   uhrautuminen. Se mitä isät siirtävät pojilleen ja mitä ehdottomasti eivät halua siirtää, se miten kaikki virtaa, venyy ja kytkeytyy.  Vuorten ympäröimässä Avalonian valtakunnassa  n uori Searcher Clade löytää sähkövirtaa tuottavan kasvin nimeltä pando , joka näyttää vähän viiniköynnöksessä kasvavalta karviaiselta. Kukaan ei syö kasvia, mutta sen  avulla tapahtuu teollinen vallankumous. M uutamalla kodalla ladattu laite valaisee, leijuu tai soi. 25 vuodessa kasvin löytymisestä ja viljelyn aloittamisesta Avalonia rakennetaan täyteen mukavan näköistä, pyöreämuotoista uuskummaa tekniikkaa. Miten kätevää, miten harmitonta, miten kaunista ja houkuttelevaa. Searcherin isä Jaeger Clade e...

Jaan mielipiteet:  omasta mielestäni teen siistejä ja hauskoja juttuja,  toisten mielestä olen uuvuttava pelle, joka polttaa itseään ja lähimmäisiään molemmista päistä (sillä kuntoutuvassa jalassa on ehkä rasitusvamma). Kuukauden, tai ehkä kaksi, olen elänyt valvomisella, Speculoos-tahnalla ja aktivismilla, ja mehän alamme vasta päästä vauhtiin.  Varistelen jälkeeni sanoja, tiimalasikorviksia ja turvallisempia tiloja,  pyörin siellä täällä ja  otan kantaa kaikkeen .  Pari syksyn työväenopistokurssia peruttiin, mutta muutama jäikin, ja on ihanaa maksaa siitä, että saa jotain muiden järjestämää itselleen. Viittomakielessä ehkä parasta on tieto siitä, että viittomakieliset muodostavat oman jännittävän vähemmistökulttuurinsa, josta haluan tietää kaiken ja heti. Tai sittenkin  lupa viittoa vasemmalla kädellä, koska se tuntuu niin luontevalta ja hyvältä.  Tai ei, parasta ovat  tällaiset söpöt marsuvideot , joista löydän vastauksia.  Anele...

Tanssahtelin kotiin huterana ja hihittelevänä ja painelin ovikoodin banaanilla. Näköjään minut saa sellaisiin tiloihin myös poistamalla puoli litraa verta. Laitoin tietysti heti Fäsbään kuvan kyynärvarren sidoksesta ja Hengenpelastaja-tarrasta. Sitten iski morkkis! Koska Veripalvelun säännöt ovat tunnetusti helvetin tiukat (sekä syrjivät), verenluovutuksella elvistely taitaa itse asiassa olla ableistista kunnollisuuden performointia, pohdin iltayöstä. Onkohan  AntroBlogi kirjoittanut tästä? Sillä Veripalvelun ihanneluovuttaja on tällainen: Aah, katsokaa tätä hyvinvoivaa 18--59-vuotiasta kehoani, näitä säädyllisyyttä uhkuvia elämäntapojani! Mainitsinko jo, että en ole hankkinut uusia lävistyksiä tai lähimmäisiä  neljään kuukauteen ! Puolikas Burana riitti lauantaina päänsärkyyni, jonka olen saanut kahvinjuontia vähentäessäni . (Se on hieman rankkaa, koska minulla on niin kiirettä  kun  treenaan näitä esteettömyyshommia viittomakielen kurssilla, kausivalot pitää kiill...

Olen sanonut tämän aikaisemminkin, mutta ahdistukseen auttaa yhteisöllinen toiminta, ja stressiin auttaa hoiva. Naama irtoili taas vähän reunoilta työstressin ja silkan kauhun takia, mutta sitten liukastelin vastahakoisesti Ääniwalliin ("tän illan säätiedote luetaan ehdottomasti Radio Sodoman Saatanan äänellä", sanoi ystäväni somessa). Ja siellä oli syksyni uusin tuttavuus ja salamarakkaus, Suistamon Sähkö!  K uljimme onnellisten tähtien alla ja s aimme käytännössä parhaat paikat. Toiseksi hämyisin inkivääriolutnurkka baarista, melkein ensimmäinen paikka levy- ja paitajonosta ja vessajonostakin. Lavan eteen päädyin samalla kataluudella kuin tanssitunneilla, nurkasta hivuttautumalla. Keskemmälle, keskemmälle, hivu hivu hivu.  Sähkö oli tietysti tapansa mukaan niin järisyttävän kuuma, että lattia poltti. Oli tanssittava vaikka kylkeen jo pisti. Reetta-Kaisa hymyili ehkä minulle. Keltaiset kenkäni hypähtelivät niin monille varpaille. Sitä yhteisöä! Yleisö oli tuhannella prosenti...

Viikko oli sellainen stressipesäke (80 hengen tapahtuma, jonka järjestin perjantaiksi -- tuhannen hengen tapahtuma, johon uskaltauduin koko illaksi hytisemään ja huutamaan keskiviikkona -- noin kolmen hengen tapahtuma tiistaina ja toinen samankokoinen tänään), että naama irtoo, kuten kerroin kaikille. Yritin hoivata itseäni lukemalla kirjaa ja käymällä tanssitunnilla mustat aukot silminä. Mutta tanssitunnin tuttu karismaattinen ohjaaja oli korvattu lähimmällä Jennalla. Ja Marja Kankaan Miestä näkyvissä (2020) taas -- miksi minulle jälleen kävi näin ? Se oli värikäskantinen "hillittömän hauska ja kivuliaan tunnistettava" heteroilupokkari bestsellerpöydällä tyrkyllä, mikä voisikaan mennä vikaan? Inhosin kaikkia henkilöhahmoja heti.  "Älä ota sitä henkilökohtaisesti: kukaan mies ei osaa [kommunikoida]. Siksi jumala on luonut naisen. Että me opetettais niitä edes vähän." Jokainen heistä on stereotypia. On arvaamaton ja unheimlich näyttelijäpäähenkilö, joka välittää va...