Tähän kesään asti ainut mielikuvani Power Rangers -nimisestä sarjasta oli ollut pikkuveljieni laulama "pappap pavoreintsöös, diu diiiu diu diu diu diu", mistä olin päätellyt kyseessä olevan joku tyhmä poikien piirretty , josta en halua tietää mitään. Vähän niin kuin Prätkähiiret. Hiljattain Herra Mies sai kuitenkin yhden näistä kausistaan, ja minäkin opin että PR onkin ihan mahtava supersankarisarja, ja sitä paitsi näytelty eikä animaatio, ja siinä on tyttöjäkin , vieläpä kaksi, ja he ovat keskenään hieman erilaisia! Tällä viikolla olen sekä herännyt että nukahtanut aviomieheni kertoillessa lapsuuden telkkarimuistoistaan, teininäyttelijöiden työolosuhteista ja siitä, että japaniversion erilaisuuden takia Trinin keltaisen puvun sisällä taistelee osassa kohtauksista itse asiassa japanilainen miesnäyttelijä. Ja etsiessä hiljaa netistä lisää tietoa sarjasta. Tänään katsoimme neljä jaksoa koko perhe, ja yhtäkkiä olimme ihan suunniltamme riemusta. Ilmeettömien örkki- ja sankarip