Laskutila

Katson kulunutta viikkoa (tai kahta) ja näen taas yhden niistä asioista, jotka tekevät minusta minut, nimittäin kohtuuttoman hurahtamisen. Olen käyttänyt varovasti arvioiden kolmisenkymmentä tuntia huushollin legojen läpikäymiseen: keräsin kaikki yhteen paikkaan, purin armottomasti lasten luovat rakennukset ja lajittelin tuhannet palat värijärjestykseen. Järjestin tallessa olevat paperiset ohjeet, valikoin myytävät paketit, ja sitten se pahin vielä. Nimittäin etsin jokaisen valittuihin paketteihin kuuluvan palan niistä tuhansista ja tuhansista palikoista, jotka olivat melkein-mutta-eivät-näköjään-ihan värijärjestyksessä lasivadeissa, taikinakulhoissa ja ämpäreissä olohuoneen pöydällä. Lapset tietysti valittivat. Miksei saa rakentaa? Mutta minä tarviin tämän yhden palikan tästä? Missä mun upea lentoalus muuten on? Äiti me ei voida nukkua kun sä kolistelet niitä! Mutta tämä on äitin homma nyt. Sormet NYT pois. Joutessanne tuokaa särkylääkettä ja lihasrelaksantteja yläselkääni varten.

Kuulin naisesta, joka väitti pystyvänsä elämään syömättä ja juomatta, pelkällä joogalla. Kamerat ja lääkärit kutsuttiin paikalle, ja tosi-tv-testi alkoi. Muutamassa päivässä kävi ilmi, ettei hän valehdellut -- vaan oli hullu. Sekä kokeiden mukaan hyvin kuolemaisillaan. Tarina ei kerro, miten kävi sen jälkeen, kun kamerat oli sammutettu ja nainen saateltu ammattilaisten hoiviin. Naisen hulluus, rajattomuus ja katoamisen kauhu ympäröivät minut -- ehkä sattumalta -- joka suunnalta juuri nyt. Katson juuri luettujen pinoani. Viivi Rintasen omakohtaisiin siivoojan ja anorektikon kokemuksiin perustuva sarjakuvateos Mielisairaalan kesätyttö . Joonas Konstigin jyhkeä kehitysprojekti Vuosi herrasmiehenä . Valerie Solanasin hiljattain käännetty, riemastuttavan hirveä  SCUM-manifesti . Roberta Gregoryn raivoisat Bitchy Bitch -sarjakuvatarinat kirjassa Life is a Bitch . Siri Hustvedtin hiljaisen runollinen Kesä ilman miehiä . Elisabeth Norebäckin kaiken haurautta kuvaava Sano että olet minun

On vaikea tietää, mistä pään äänet ovat peräisin. Eli kummalta olkapäällä istuvalta sarjakuvahahmolta, siltä punamustalta, joka tökkii talikolla, vai siltä valkoiselta, jolla on pitkä mekko ja sädekehä?  Olen nimittäin taas sitruunamehupaastolla, joka on nykyään kuulemma brändätty nimellä Lemon Detox tai jopa Master Cleanse . Kuudes päivä menossa, monen kilon helleturvotus on tiessään ja vatsa litteä niin kuin vain erittäin, erittäin tyhjä vatsa on. Minä en tietenkään lue nettiohjeita, vaan luotan kolmekymmentä vuotta sitten painettuun kirjaani, joka on K. A. Bayerin kirjoittama  Sitruunamehupaasto: Ihanteellinen laihdutus- ja puhdistautumismenetelmä , jossa kirjoittaja uskollisesti viittailee Stanley Burroughsin oppeihin. Juon päivittäin sellaiset kaksi ja puoli litraa mehua, johon tulee sitruunaa, vaahterasiirappia, kookossiirappia (oikaisin hiukan, en hakenut Just Oikeaa Siirappia (TM) kaukana olevasta kaupasta), vissyvettä ja cayennepippuria. Vissy, sikäli kun sitä tällaisena kes

Ennen oli kunnollista, ja nytkin on itse asiassa ihan kunnollista, kun vain aloitetaan oikein luonteenkasvatusprojekti. Teologit muuten sanovat "nyt on kunnollista" mieluummin latinaksi. Tämä on vielä parempaa kuin se " rogamus urgeatis innovationes in culos vestros ". Olen juuri oikea ihminen bloggaamaan luonteenkasvatusprojekteista, koska minulla on niitä takanani useita. Olen ahminut vanhoja tyttökirjoja, joiden sankarittaret tahtovat kasvaa ihmisinä oman aikansa ihanteiden mukaisiksi. Olen yläasteikäisestä rakentanut henkilökohtaisia kehityspäiviä, järjestelmiä, ruudukkoja, mehupaastoja ja älä-osta-mitään-viikkoja. Niiden aikana opin lähinnä nöyryyttä ja sen, että aikuistuminen, aikaihmiseksi kehittyminen, vaatii, tadaa, aikaa. N atura non facit saltus -- luonto ei tee hyppäyksiä .   Psykologien mukaan ihmisen perusluonnekin muotoutuu 29-vuotiaaksi asti.   Että ei olisi tarvinnut ehkä olla niin pettynyt 16-vuotiaana, tai 26-vuotiaana. Kyllä se siitä, mussuka