Laskutila

Hiuksianostattavinta vähään aikaan lukemaani on kyllä Agustina Bazterrican Rotukarja ( Cadáver Exquisito ), ihan kauhea kannibaalidystopia vuodelta 2017. Ihmiset ovat alkaneet syödä toisiaan, koska mystinen virus on iskenyt kaikkiin eläimiin, joten ne on täytynyt tappaa.  (Ei mennä tässä nyt syvemmälle zoologiseen saivarteluun tai biodiversiteettiin -- todetaan vain, että ainoastaan hyönteiset ja ihmiset säästyvät virukselta, ja kadulla kulkiessa valveutunut kansalainen käyttää sateenvarjoa suojaksi mahdollisesti tappavalta linnunkakalta.) Vuosilukuja kirjassa ei ole. Maailmassa on kova liikakansoitus, ja yhteiskunnan laitamilla eläviä ihmisiä katoilee silloin tällöin, ihmissyönnistä huhutaan. Sitten puhkeaa tappava eläimistä ihmisiin siirtyvä virus, ja sitten viruksen olemassaoloa tarkemmin tutkinut eläintieteilijä kuolee hämärissä oloissa. Kunnes "siirtymäkauden" jälkeen "laillistamisprosessi saatiin päätökseen, koska seisahduksissa olleen suurteollisuuden edustajat pa

Netflixin Rakkautta autismin kirjolla -sarja on aika herttainen: australialaisia nuoria autistiaikuisia tuetaan treffailemaan ja muodostamaan romanttisia suhteita. Sarjassa on tukihenkilöitä ja parisuhdeneuvojia, jotka opettavat kynän ja paperin kanssa, miten ihmisiin tutustutaan, miten selvitetään onko yhteisiä kiinnostuksenkohteita (koska as-piirteisille omat kiinnostuksenkohteet voivat olla melko tärkeä asia) ja miten kysytään toisen kuulumisia sortumatta kuulustelemaan. Ja entä jos kumppani sitten vihaakin dinosauruksia?! Suomalainen katsoja saa kyllä välillä repiä hiuksiaan. Järjestelmä, jossa osallistujia ohjataan selviytymään, on todella kaavamainen,  ja treffeillä käyminen näyttäytyy eriskummallisena pelinä, jossa miehen pitää tuoda kukkia ja auttaa daami istumaan tuoliin. Kaikkein vilpittömimmät ja rennoimmat olivat ne treffit, joilla miehistä (melko nopeasti) tarpeekseen saaneen 19-vuotiaan Chloen sallittiin poimia auringonkukkia pellolta toisen naisen kanssa. Heistä emme kuu