Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2021.

Sekä elvytys

Asioita, joihin valmistautuu , mutta jotka eivät ikinä tapahdu: Kaikkien kylppärin rasvapurkkien äkillinen tyhjeneminen. Haastatelluksi joutuminen kadulla ("kiitos kysymästä, mutta en ole perehtynyt asiaan riittävästi, että tahtoisin muodostaa mielipidettä näin nopeasti"). Yllättävä hakaneulojen, allergialääkkeiden, kosteuspyyhkeiden tai neulan ja langan tarve töissä. Naamiaiset. Hämmentävät kohtaamiset juna-asemilla matkalla aivan käsittämättömän helvetillisen kaukana ("sopivan kaukana arjesta") olevaan epävirkistyspäivään. Se, että joku kysyisi tekosyitäni puolitehoiselle treenaamiselle ("kengät on liukkaat", "korsetti ei oo vielä kuntoutunu raskauksista", "olin just kipeänä helmikuussa 2020"). Tytöttely.

Tunteiden palvelumuotoilijat

Vihaan kaikenlaista pelleilyä, mutta rakastan pellejä -- de-eskaloijia, halveksittuja puurtajia, väsymättömiä Attilio de Giovanni -höpöttäjiä, jotka tarkkailevat ilmapiiriä ja lukevat tilannetta kuin sanomalehteä. Pelkät sarjakuvat.  Pelle on yhteisön stressiä purkava hahmo, jolle tiuskitaan ja jota eksät haluavat kasvattaa, mutta joka silti/siksi kannattelee koko yhteisöä. Ai lääkkeissä menee päiväykset ja nytkö ajattelit ottaa ne kaikki ennen kuin vanhenevat? Ok, mutta mikrossa on ruokaa, ja kutitan ellet nouse siitä ja äkkiä. Yksi? Kaksi? Kol-  Sallin kammeta itseni lokapilvien ja peiton alta Sirkus Finlandian takuuvarmaan näytökseen -- tässä vaiheessa elämää sitä arvostaa sitä, että tietää mitä saa. Ja että se on kunnollista : Unkarilainen Angelika Varga ruoski menemään sanomalehtiä silpuksi ja neilikoita poikki kiitollisen vapaaehtoisen jalkojen välistä, ja hän oli jännityksestä huolimatta muistanut pukea nahkahousunsa jalkaankin, toisin kuin kaikki muut naiset. Trapetsitaiteilij

Ennen uutta unta

Excel ja Teams nävertävät reikäiseksi sielun ja jäykistävät lonkankoukistajat. Siksi on iltoihin ja viikonloppuihin etsittävä mieltä. Korona ei ole paljoa ollut enää ajatuksissa. Varotaan vieraita , määritellään välillä uusiksi se vieras. Monenlaisia puhtauskäytäntöjä yritän jaksaa noudattaa, joskaan en ihan niin intohimoisen kosheristi kuin jotkut. Tuijotan sormiani: olenko unohtanut pestä teidät oikeassa järjestyksessä? Rankaistaanko minua käsisäännöissä lipsumisesta? Harmaat kynsilakat eivät vastaa. Luen hiukan innottomasti Christina Sweeney-Bairdin ihan hyvää kirjaa Viimeiset miehet ( The End of Men 2021, erinomaisesti suomentanut Kirsi Luoma), tosin en ole vielä puolessavälissäkään enkä oikein jaksa muodostaa siitä mielipidettä. Juuri ennen koronapandemiaa kirjoitetussa kirjassa koronan kaltainen, mutta paaaaaaljon nopeampi ja seksistisempi virus kaataa miehiä kuin maailman tehokkain ja kuolettavin vamppi. Ok, no selvä, siitäs saavat, minä haukottelen. Panostan ehkä sitten enemm

Tunnistamista odottavien valtakunta: Christy Lefterin "Aleppon mehiläistarhuri"

Kaikki meidän rakkaus on uhanalaista. Minä puren veitsiä ja sinä lasia. Kaikki nämä talvet värjötellään puistossa. Ollaan yötä puitten alla, ja kun sataa kaatamalla, ankara ja viluinen on öinen Ateena. Olisi pitänyt lähteä toimistolle, mutta katsoin sinipunaista ja kultaista auringonnousua ja kuuntelin Aulikki Oksasen sanoittamaa laulua  ja tanssin painokkaasti Martha Grahamia ajatellen. Tämä kirja saa heräämään surullisena. Christy Lefterin Aleppon mehiläistarhurissa  ( The Beekeeper of Aleppo 2019, suom. Leena Ojalatva 2021) pitkällä pakomatkalla turvaa etsivä päähenkilö, syyrialainen Nuri rakastaa mehiläisiä, yhtä siivetöntä kimalaista ja vaimoaan Afraa, joka on näkönsä ja elämänhalunsa menettänyt kuvataiteilija. He ovat menettäneet myös poikansa, tavallaan kaksikin.  Kaikki ovat menettäneet paljon. Aika pian sitä alkaa pelätä, että toivoa herättävät valonpilkahdukset eivät pääty onnellisesti. "Ateena oli jämähtämistä ja alistumista[.] - - Tämä oli samanlaisena toistuvien unie

Futon, Ester ja elämän kävyt

Viikko oli sellainen stressipesäke (80 hengen tapahtuma, jonka järjestin perjantaiksi -- tuhannen hengen tapahtuma, johon uskaltauduin koko illaksi hytisemään ja huutamaan keskiviikkona -- noin kolmen hengen tapahtuma tiistaina ja toinen samankokoinen tänään), että naama irtoo, kuten kerroin kaikille. Yritin hoivata itseäni lukemalla kirjaa ja käymällä tanssitunnilla mustat aukot silminä. Mutta tanssitunnin tuttu karismaattinen ohjaaja oli korvattu lähimmällä Jennalla. Ja Marja Kankaan Miestä näkyvissä (2020) taas -- miksi minulle jälleen kävi näin ? Se oli värikäskantinen "hillittömän hauska ja kivuliaan tunnistettava" heteroilupokkari bestsellerpöydällä tyrkyllä, mikä voisikaan mennä vikaan? Inhosin kaikkia henkilöhahmoja heti.  "Älä ota sitä henkilökohtaisesti: kukaan mies ei osaa [kommunikoida]. Siksi jumala on luonut naisen. Että me opetettais niitä edes vähän." Jokainen heistä on stereotypia. On arvaamaton ja unheimlich näyttelijäpäähenkilö, joka välittää va