Purin sydäntäni uudesta työstäni: Kaikenlaista on tullut jo kokeiltua, mutta lähinnä härväämiseksihän tämä on mennyt. Mitään järkeviä suunnitelmia ei ole, ei ainakaan loppuun asti mietittyjä. Tuhlaan aikaa ja energiaa aloittamalla innoissani jotakin uutta projektia ilman minkäänlaista näkemystä. Puolivälissä tajuan mitä olen tekemässä, heitän menemään vanhat ajatukseni ja käännän kelkkani. Eihän tämmöisestä tule yhtään mitään! Tämän takia minunlaiseni ihminen tarvitsee rutiininsa. Kun tekee aina samalla tavalla, tulee tulosta energiatehokkaammin. Olisipa minulla vieressä äiti, joka yhtä painokkaasti kuin minä itse aina lapsilleni naputtaisi: pysähdy, suunnittele, älä sähellä nyt vaan mieti ensin! Hiljaa ja kuuntele kun minä kerron! Mutta ystävä lohdutti: tuo ympäriinsä sähellys, intuitiivinen kohellus ja holistinen härväys on itse asiassa nimenomaan sitä trendikkään ketterää kehittämistä. Kun joka toimenpiteeseen ei tarvita laajaa lausuntokierrosta ja pitkää kokemusta, kokeiluja ja p
Yleensä vain seison yhdellä jalalla ja katselen ikkunasta ulos.