Laskutila

Viime joulukuun Imagessa Venla Rossi kirjoittaa Petri Tammisesta: "Tammisen mukaan useissa lastenkirjoissa kaikkein tärkein teema tuntuu olevan ystävyys. Mutta aikuisten kirjoissa aiheena onkin yleensä erillisyys maailmasta, yksin oleminen."  Katsoimme tänään loppuun kolmannen ja viimeisen kauden Netflix-sarjaa She-Ra . Hahmot kasvavat teineistä aikuisiksi, ja tiheään toisteltu ystävyys ja tiimihenki vaihtuvat romanttiseen täyttymykseen niin monella suunnalla, että sekosin jo laskuissa yrittäessäni muistella muodostuneita pareja (vähän epäselväksi jää, ovatko kaikki itse asiassa monogaamisia pareja -- joka tapauksessa sarja on niin 2020-lukulaisen eksplisiittisesti queer ettei paljon hetkauttaisi). Tässä vaiheessa henkilöt eivät vielä tajua, mitä se tekee ystävyydelle, jengille. "Nuo eivät vain vielä tiedä", kuuluu päässäni. En muista kuka se oli -- vanheneva mies joka tapauksessa, joka kommentoi nuorta rakkautta ehkä radiossa vuosia sitten. Nuo eivät vielä tied

Naomi Aldermanin kaiketi spekulatiivista fiktiota edustava romaani Voima julkaistiin jo vuonna 2016 -- ennen #metoota, mutta sentään Frozenin jälkeen. Kirjassa maailman tytöt alkavat tuntea sähköisen vyyhden solisluillaan, iskevät sillä kipeitä iskuja, oppivat hallitsemaan voimaansa ja aika pian, tietysti, ottavat maailman haltuun. Sivulla 95 ensimmäinen nainen sanoo ärsyttävälle miehelle: "Älä tuhlaa aikaani tällaiseen." Jo sivulla 121 alistettuina, karmeissa oloissa pidetyt naiset "tappavat jokaisen miehen talossa, eivätkä he tyydy vain siihen". Maailma alkaa jakautua. Miehet alkavat pelätä ja joko alistua tai kiristellä hampaitaan netissä samalla tavalla kuin miehet kiristelevät hampaitaan netissä nytkin: "Onko siitä tytöstä valokuvaa? Tuntomerkkejä? Tietyt ihmiset voisivat auttaa sinua." Ja naiset alkavat käyttää voimaansa julkisesti, julmasti ja huvikseen.  "Länsimaissa viralliset tahot pitävät tilannetta yhä "kriisinä", kaikkine s