Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2018.

Syksyinen tunne

Tarvitsen nyt hieman sosiaalista painetta, joten kirjoitan oikein näkyviin: aion vihdoinkin mennä jollekin työväenopiston kurssille tänä syksynä. Aikaa kyllä löytyy ja rahaakin sen verran, kunhan löytyy tarmoa aloittaa. Aloittelen nyt lukemalla kevään kurssitarjontaa (koska syksyn opinto-opas ei ole vielä ilmestynyt), ja onhan siellä vaikka mitä. Venäjänkielinen vaha-animaatiotyöpaja, viittomakieltä, viinejä, veistoa. Tosin surukseni ei kuitenkaan ilmeisesti latinan alkeisopetusta. Ohjelmointiakin voisin opiskella jos löydän.  Asioiden skippailusta, ennen alkujaan luovuttamisesta, viime hetken perumisesta (koska enviitti tai jokin muu kovin tärkeä tunne) on päässyt kasvamaan tapa, ja se tapa loppuu nyt. Onhan lepo hyvä asia, mutta ei tämä elämä nyt niin tolkuttoman rankkaa ole ettei mitään jaksaisi. Varasin myös lähes järjettömän monta jumppaa tulevalle lomaviikolle, koska tämä yhden viikon (no ok, yli vuoden) löllöily saa riittää. Murehtia ehtii ihan hyvin vaikka tekisikin vatsali

Kauneuden voimaton kaipuu

Kävin Stockan kosmetiikkaosastolla hakemassa niitä ainoita toimivia kasvonaamioita eli joogaavan naisoletetun kuva -naamioita. (Sekä 38 asteen ripsiväriä, jota etsiessäni uskollinen Herra Mies osoitti sattumanvaraista purtilopöytää ja sanoi: "Eiks tossa oo jotain meikkejä?) Minusta on nykyään hauskaa marssia juuri sinne hilpeänä kumisaappaissa, löysissä farkuissa ja selkä suorana lentoemännän näköisten myyjien palveltavaksi: Ain't I a woman? Yleensä en anna vaaleanpunaisten ja persikanväristen purnukoiden hämätä, mutta kun tulee murrettuja vihertävänharmaita, petroolinvärisiä ja mintunvihreitä pakkauksia vastaan, polveni notkahtavat. Minun värejä! Minulle tarkoitettu selvästi! Ihan varmasti niissä on jotain hippiäkin sisällä, vaikka, no, jotain biohajoavaa esim! Ostin tavallisen annokseni, täyskäden jooganaamioita, mutta myös yhden japanilaisen seerumikankaan, jossa oli geishan kuva, koska siinä oli geishan kuva. Herra Mies ja minä hihitimme huuli- ja nenänaamioille ja kär

Voi voi tätä Tiisua

Youtube yllätti ja iski korviini Tiisu-nimisen (taitavista ja herttaisista lukiolaispojista koostuvan) yhtyeen kappaleen nimeltä Elämältä turpiin sain . En ollut ikinä kuullutkaan tästä, mutta siis ihan mahtavaa . YUP meets Walk Off The Earth! Videota tuijottaa lumoutuneena (paitsi Herra Mies, jonka oli perheenisänä vaikea kestää tuota sotkemista). Kuinka monta kertaa on pitänyt pestä kaikki pois ja aloittaa alusta ennen kuin kaikki tuo on saatu kerralla purkkiin? Tänään sä musta hullaannut tuo mieleen myös vähän Franz Ferdinandin. Onko mitään ihanampaa kuin nuoret somat miehet puhumassa epätoksisesti rakkaudesta, ponipaidassa tai ilman?

Asioita, jotka saavat sydämen lyömään ärsyttävämmin

On hyvä olla iässä, jossa alkaa tuntea itsensä ja tietää, milloin pitää antaa periksi. Mistä en tykkää vaikka kaikki muut tykkäävät:  Konsertit. Come on, me kaikki tiedetään että musa kuulostaa kuitenkin paremmalta nauhoitettuna. Sitä paitsi voi valita mitä kuuntelee ja kuinka monta kertaa. Podcastit. Haluan lukea ne samat asiat enkä istua tunnin verran odottamassa että jotain kiinnostavaa ilmaantuisi. Korvat eivät väsy, ei tarvitse kuunnella epäselvää ähinää ja täytesanoja, sisällön voi silmäillä läpi ja syventyä vain kiinnostaviin kohtiin. Äänikirjat. Koska korvat. Sitä paitsi meillä ei ole kuitenkaan koskaan hiljaista. Ja työssäni joutuu kuitenkin kuuntelemaan nauhoitettua puhetta ja työstämään sitä. Festareiden ja messujen aikataulutetut ohjelmanumerot. Haluan kierrellä tapahtumissa ihan omaan tahtiin enkä istua panttivankina kuuntelemassa.  Pride-tapahtumat. Sortaja tässä patriarkaatin perusyksiköstä moi, teillä oli kuulemma hyvät bileet, tehkääs vähän tilaa meitsille. Älk