Siirry pääsisältöön

Asioita, jotka saavat sydämen lyömään ärsyttävämmin

On hyvä olla iässä, jossa alkaa tuntea itsensä ja tietää, milloin pitää antaa periksi.

Mistä en tykkää vaikka kaikki muut tykkäävät: 

Konsertit. Come on, me kaikki tiedetään että musa kuulostaa kuitenkin paremmalta nauhoitettuna. Sitä paitsi voi valita mitä kuuntelee ja kuinka monta kertaa.
Podcastit. Haluan lukea ne samat asiat enkä istua tunnin verran odottamassa että jotain kiinnostavaa ilmaantuisi. Korvat eivät väsy, ei tarvitse kuunnella epäselvää ähinää ja täytesanoja, sisällön voi silmäillä läpi ja syventyä vain kiinnostaviin kohtiin.
Äänikirjat. Koska korvat. Sitä paitsi meillä ei ole kuitenkaan koskaan hiljaista. Ja työssäni joutuu kuitenkin kuuntelemaan nauhoitettua puhetta ja työstämään sitä.
Festareiden ja messujen aikataulutetut ohjelmanumerot. Haluan kierrellä tapahtumissa ihan omaan tahtiin enkä istua panttivankina kuuntelemassa. 
Pride-tapahtumat. Sortaja tässä patriarkaatin perusyksiköstä moi, teillä oli kuulemma hyvät bileet, tehkääs vähän tilaa meitsille. Älkääkä melutko noin kauheasti, oisko missään muuten kirjoja?
Ihmisryhmät. Asiat ovat mielenkiintoisempia kuin ihmiset. Yksittäiset ihmiset voivat olla tosi kivojakin, toki, mutta ryhmät kiinnostavat minua lähinnä silloin kun ne ovat asioita, siis eräänlaisia tutkimuskohteita. Mitä nuo ihmiset haluavat? Mikä on noiden keskinäinen suhde? Mikä ihme noitakin vaivaa? (Onko sinulla muitakin Asperger-piirteitä, lohkaisi työkaveri tänään -- ja hiljeni kun vastasin, että tutkimusjakso on vielä kesken.)

Kommentit