Siirry pääsisältöön

Syksyinen tunne

Tarvitsen nyt hieman sosiaalista painetta, joten kirjoitan oikein näkyviin: aion vihdoinkin mennä jollekin työväenopiston kurssille tänä syksynä. Aikaa kyllä löytyy ja rahaakin sen verran, kunhan löytyy tarmoa aloittaa. Aloittelen nyt lukemalla kevään kurssitarjontaa (koska syksyn opinto-opas ei ole vielä ilmestynyt), ja onhan siellä vaikka mitä. Venäjänkielinen vaha-animaatiotyöpaja, viittomakieltä, viinejä, veistoa. Tosin surukseni ei kuitenkaan ilmeisesti latinan alkeisopetusta. Ohjelmointiakin voisin opiskella jos löydän. 

Asioiden skippailusta, ennen alkujaan luovuttamisesta, viime hetken perumisesta (koska enviitti tai jokin muu kovin tärkeä tunne) on päässyt kasvamaan tapa, ja se tapa loppuu nyt. Onhan lepo hyvä asia, mutta ei tämä elämä nyt niin tolkuttoman rankkaa ole ettei mitään jaksaisi. Varasin myös lähes järjettömän monta jumppaa tulevalle lomaviikolle, koska tämä yhden viikon (no ok, yli vuoden) löllöily saa riittää.

Murehtia ehtii ihan hyvin vaikka tekisikin vatsalihasliikkeitä samalla.

Kommentit