Laskutila

Vietin neljä tuntia historian siipien suojassa, Naisasialiitto Unionin Maikki Friberg -kodissa Bulevardilla, jossa pidetty huutokauppa houkutteli kymmeniä kiinnostuneita. Rahaa kerättiin kehnossa kunnossa olevien pikkuisten vessojen remontointiin. Menneiden vuosisatojen naisasianaisten perinnöstä liikeni kyllä muutamia astiastoja myytäväksi. Kahvia myytiin, julkkiksia bongailtiin vaivihkaa. Osa ostajista vaikutti aikamoisen ammattimaisilta: etunimellään esiintyneitä verkkari-ihmisiä, jotka huutelivat helvetin rumia terrakottakoirapatsaita viidelläsadalla ilmeenkään värähtämättä. "Eikä ole mikä tahansa mätiserviisi tämä, vaan Maikin mätiserviisi ", kuulutti hyväntuulinen meklarina toiminut nainen, joka painoi nelituntisen session läpi äänen painumatta ja yhdellä kahvikupillisella . Kaikki eivät huutokaupasta pitäneet. "Kohta te myytte nämä tilatkin. Kyllä tää nykymeno on kauheeta", vaikersi vanhemman polven unionilainen. Mutta ei, vessoista pitää vain saada korj

Tiedossa on taas excelöintiä. Loin viime kevään Excel-kurssi-innostuspäissäni taulukon, johon syötän kaikki käymäni kurssit. Sarakkeet on muun muassa vetäjän puhetyylille, innostavuusasteelle ja sille, olivatko eväät hyviä ja jäikö silti vielä nälkä.  Tänään olin työväenopiston perheiden luontoretkikurssilla Uutelassa. Tipulainen ja minä kokeilimme varovaisesti kaikenlaisia retkeilyn alkeita: tunnistimme sieniä (emme tunnistaneet niitä), löysimme viisi puolukkaa, kokosimme maailman surullisimman teltan , näimme trangian . Koska meillä sattui olemaan mukana kaksi vaahtokarkkia, etsimme Y:n muotoisen tikun ja paistoimme niitä helvetin tärkeinä. Vaahtokarkit syttyivät tuleen. Pidän kyllä suunnattomasti metsistä, kävelemisestä, Partioaitan tyyppisistä kaupoista ja kotona koettavista luontoelämyksistä silloin, kun niitä voi jotenkin säädellä. Mutta sitten nämä kokonaisvaltaisemmat leirielämäkokemukset karttoineen ja määrätietoisine oppaineen ovat vähän hermostuttavia. Ehkä koska tällai