Siirry pääsisältöön

Tekstit

Tuorein

Koneen Säätö

Haastattelija: Rakkaat kuulijat, tervetuloa jälleen kuulolle! Tänään meillä on meidän kaikkien hartaasti odottama vieras. Toivotetaan tervetulleeksi, ja uskomatonta että olet vihdoin täällä kanssamme...  Deus ex machina!!   Deus ex machina: Tatta-daaaaaa! Kiitooos! Kiitoooos! Olette ihania! H: Olemme niin odottaneet sinua jo antiikin ajoista lähtien. Silloin  khoros riemuitsi, kun sinut hiissattiin nosturilla näyttämölle pelastamaan itsensä nurkkaan maalannut käsikirjoitus.  Kerro nyt vähän työstäsi!   DEM: Niin kiirettä on tosiaan pitänyt, että kaikkialle ei millään ehdi. Nykyään hoidan keikkoja enimmäkseen etänä ja välillä myös ihan etukäteen tehtyinä tallenteina. Ei tarvii siihen mekaniikkaan ripustautua, jos ymmärrät. H: Jännittävää! Niin kuin puhelimella esimerkiksi? DEM:  Jep, eli sellaisia ihan että headhunter soittaa ja sitten viikon päästä toinen, joka peruu sen ekan soiton, perus. Tää on mun henkkoht suosikki itse asiassa. H: Ahaa... Minkälaisissa asioissa sinua yleensä huud
Uusimmat tekstit

"Skorpioni opettaa, millaista on synkkä viha": Janica Branderin "Astrologiaa epäilijöille"

Tänä yönä Ammottavan Suun demoni (ehkä) nousee heliakkisesti, ja koska pätkäpaaston paastopätkä on alkanut, Ammottava Suu muistaa erittäin hyvin, millaisia suklaita kaappiin kätketyssä herkkurasiassa on.  Hämään Ammottavaa Suuta yrittämällä yleissivistys-vihalukea sieväkantista kirjaa  Astrologiaa epäilijöille  (Janica Brander 2022), mutta viha on vaikeaa. Teksti on herttaista ja alkuun hyvin järkevää. Kirjoittaja kuvailee hilpeästi olleensa lapsena vaivalloinen ja vaivaannuttava persoonallisuus.  ( Kuten  luovat intellektuellit usein ovat , minä kuiskaan hänelle kuin salaliittolainen).  Mutta sitten  Kaksoset rakkaudessa  -niminen kirja informoi hänen olevan itse asiassa "erityinen: älykkö, supliikki ja  ' eroottinen päiväperho ' ". Itsetunto nousi, nousivat arvosanat ja Samin mustat silmät musiikinluokan toiselta laidalta. ("Tiesin, että sanaton rakkaustarinamme ei tulisi koskaan saamaan täyttymystään, koska Sami oli kovis ja minä kiltti, mutta traagisuus teki

Mikään ei ollut hänelle tarpeeksi suurta

"...eikä hän toisaalta itse kelvannut mihinkään." (Gustave Flaubert.) Olen katsonut balettivideoita. Nojaudun taaksepäin vuosi vuodelta jäykemmällä selälläni ja ristin kädet rinnalle mahtavana: no, näyttäkääs nyt.  Tässä videossa  esitellään Joutsenlammen pahis-mustajoutsen-Odilen kehitystä 60-luvulta nykyaikaan. Mutta e i voi tuolla lailla vaeltaa holtittomasti paikallaan pyörivien piruettien aikana. Ei voi noin elottomasti pitää käsiä. Yrittäkää edes.  Etsin jotain täydellisempää ja turhaudun, kun en löydä. Lapsena kaikki on aika ihmeellistä, nuorena aikuisena ei mikään ole tarpeeksi ihmeellistä (ellei kykene uskomaan keijuihin, ja minulta on puuttuu se lisäosa sielusta). Ja nyt alkaisi olla aika valita, viettäisikö elämänsä tavallisuuden lähettiläänä kuin diakonissaksi ryhtynyt Muumimamma -- syleilisikö ihan-kivaa ja päättäisi nähdä tylsässäkin jotain hienoa ja poikkeuksellista vaikka väkisin. Jonkinlaisena eettisenä valintana. Lahjana maailmalle. Vai ryhtyisikö oikein ku

google kongressi konferenssi onko eroa

Lapsena näin 80-luvun leivontakirjassa kongressileivoksen. Se näytti hieman raskaalta ja ankaralta, jonkinlaiselta kullankeltaiselta masariinilta, jonka soikean pinnan päällä oli pähkinärouhetta. Ei varsinaisesti värikkäältä tai ihanalta, mutta todella aikuismaiselta. Kongressileivoksella on  gravitas . Kongressileivoksella on popliinitakki, stressiä ja sappikiviä. Mielikuvissani se nautitaan seisten tummanpuhuvalta Kermansavi-henkiseltä aamiaissetin lautaselta, jota pidellään kuin maalarin palettia ja jossa on tila kahvikupille.  Kongressileivos ei ole jättänyt minua rauhaan. Muistin sen taas saatuani sähköpostin eräästä kongressikeskuksesta. He haluaisivat, että tulen syömään buffetaamiaista ja keskustelemaan heidän laajasta palveluvalikoimastaan, josta voisin sitten kenties tilailla jotain työnantajalle...? Näin jo hetken ajan itseni valikoimassa korviksia tilaisuutta varten. Minut saa suostumaan mihin tahansa ruoalla. Tai pyytämällä. Toisessa kirjassa jonkun vanhemmat matkustivat l

Läsnäolon sommitelmia: "Ihmeellinen maailma" ja "Lopun aikojen sieni"

Jalkaimme alla on toinen maa: mykorritsojen ja lonkeroiden, kehojen rajat ylittävien aistimusten ja kontaminaatioiden kehto.  Ja Disney + -palvelussa on katsottavissa viimevuotinen perhe-elokuva Ihmeellinen maailma ( Strange World ) . Nyky-Disneyn tapaan teemat ovat isoja. Y mpäristö,   uhrautuminen. Se mitä isät siirtävät pojilleen ja mitä ehdottomasti eivät halua siirtää, se miten kaikki virtaa, venyy ja kytkeytyy.  Vuorten ympäröimässä Avalonian valtakunnassa  n uori Searcher Clade löytää sähkövirtaa tuottavan kasvin nimeltä pando , joka näyttää vähän viiniköynnöksessä kasvavalta karviaiselta. Kukaan ei syö kasvia, mutta sen  avulla tapahtuu teollinen vallankumous. M uutamalla kodalla ladattu laite valaisee, leijuu tai soi. 25 vuodessa kasvin löytymisestä ja viljelyn aloittamisesta Avalonia rakennetaan täyteen mukavan näköistä, pyöreämuotoista uuskummaa tekniikkaa. Miten kätevää, miten harmitonta, miten kaunista ja houkuttelevaa. Searcherin isä Jaeger Clade ei huomaa tai arvosta pan

Miehen työ

Meillä aloitettiin joulu etuajassa kattamalla joulupöytä ja katsomalla hyväsydäminen leffa.  Night at the Museum  (2006) on jouluelokuva ilman joulua.  Elokuvassa akuankkamainen antisankari Larry (Ben Stiller) on hyväsydäminen ja periaatteessa kunnon mies, mutta niin vain hän epäonnistuu vähän kaikessa: lupailee, suunnittelee, haaveilee ja vakuuttelee silmät tähtinä loistaen, mutta ei oikein toteuta eikä saa aikaiseksi. Välit 10-vuotiaaseen poikaan ja entiseen vaimoon ja tämän uuteen tylsimykseen ovat ihan hyvät, mutta ei Larrya kukaan oikein kunnioita. Saitko taas häädön, huokaa lempeä eksä silmät kestopettymyksen vesissä.  Ja työkkärin Debbie lienee tavannut satoja hyväsydämisiä larryja, joilla on suuret bisnesideat ja luulot itsestään. Mutta jotenkin vain niihin humanistille sopiviin hommiin on aina 80 muutakin hakijaa, todista siinä nyt sitten, että juuri tämä larry olisi juuri paras talous- ja toimistokoordinaattori tai viestintäasiantuntija. Olisiko pitänyt jättää sukupuolentutki

Odotan raitiovaunua, tästä menee nykyään neljä

"E nnen haaveilin siitä, että voisin adoptoida sateenkaarinuoria; he itkisivät keittiön pöytäni ääressä huonoja perhesuhteitaan ja hylätyksi tulemisen kokemustaan, ja minä silittäisin heidän hartioitaan ja syöttäisin heille kaurakeksejä", kirjoitti ihana H  viime vuonna.  " Mutta nyt tajuan, että eiväthän sateenkaarinuoret minua tarvitse. Heillä on Internet, ja toisensa. Itsehän minä olisin sitä keittiönpöytää ja lohduttajaa ja kaurakeksejä tarvinnut, mutta ei meillä 90-luvulla ollut kuin häpeä ja vaikeneminen. " Meillä millennium-teineillä oli Textari-Helppi:  Textaile kun tykkäät!  Jos sinne textaili ironisesti, jokaisen kysymyksen vastauksena oli kehotus olla reippaasti oma itsensä ja mennä rohkeasti mukaan. (Saatiin projektirahoitusta, joten puhu kaikin mokomin tunteistasi, mutta lopeta nyt herranjestas se vinkuminen.)  Suomessa on  kuulemma   kasvamassa ensimmäinen turvallisesti kiintynyt sukupolvi. Ja sitä odotellessakin meillä on sellaisia 26-vuotiaita kuin A

"En minä halunnut ketään avaamaan silmiäni": Sisar Marianan rakkauskirjeet

Voi sisar Mariana Alcoforado, mistä sinä kaivoit itsellesi tuollaisen kaikkien vatipäiden sankarin? Tinderistäkö, josta (kertovat isot tytöt) "saa halvalla puolikuntoisia miehiä, joita tekis mieli iltapuhteena ruveta korjailemaan"?   Sisar Marianan rakkauskirjeiden ( Lettres portugaises traduites en fran ç ais  1669, suom. Tarja Härkönen 1995) sisar Mariana eli ( ehkä ) 1600-luvulla portugalilaisessa klarissalaisluostarissa, mutta niin vain sinnekin ehti ranskalainen kreivi, Chamillyn kavaljeeri Noël Bouton panemaan kaiken hyrskyn myrskyn. Piirityksenne uuvutti minut, kiihkeytenne sytytti minut, kohteliaisuutenne hurmasi minut, lupauksenne rauhoittivat minut ja oma ihastumiseni vietteli minut. Nyt viimeiset kuukaudet 26-vuotias sisarparka on  pyörittänyt mietteitä, joissa on maannut ,  riutunut vitutuksessaan ja kirjoittanut pitkiä, aikakauden koristeellisesta tyylistä suorasukaisesti poikkeavia itse/syytöskirjeitä kuin vuosisatain takainen  Ester Nilsson . Ja saako hän mitä

"Vastaantulevat ihmiset erottivat meidät": Alba de Céspedesin "Kielletty päiväkirja"

Olen kihartanut ja kihartanut. Harjoittelen etukäteen, koska haluan olla ihana juhlissani, ja joskus 36-vuotiaat määrittelevät  ihanan  samalla tavalla kuin 8-vuotiaat. (Miten vaivalloista on olla esteettistä onnistumista janoava nainen.) Kun en kiharra, vaivaan, kohotan, ruokin ja säälittelen leipäjuurtani, ja kun en kiharra, vaivaa, kohota, ruoki tai säälittele, luen Alba de Céspedesin järisyttävää  Kiellettyä päiväkirjaa ( Quaderno Proibito 1952, suom. Anna Louhivuori 1956). 43-vuotias Valeria Cossati tulee ostaneeksi mustakantisen vihon, jota kukaan ei saa nähdä: siitä alkaa tulla päiväkirja. Hän merkitsee muistiin tapahtumia puolen vuoden ajalta ja vauhkoontuu yhä enemmän niin kuin ensimmäistä päiväkirjaansa kirjoittava tekee. Kaikki hänen salaisuutensa! Suunnitteleeko joku jo ryöväävänsä ne? Valerian parikymppiset lapset opiskelevat, käyvät töissä ja rakastuvat, mutta 50-luvun Italiassa asuvat vanhempiensa kodissa ja määräysvallassa. Neljän aikuisen rinnakkaiselo liian pienessä

Alien vs. Predator

Haastattelija:  Rakkaat kuulijat, tänään usutamme toistensa kimppuun kaksi ihmiskunnan vihollista! Tasaväkiset tappelupukarit! Godzillan ja King Kongin, joille psykoterapeutit maksavat osinkoa! Tervetuloaaaaa.... Vastavalmistunut kosmetologi! Vastavalmistunut kosmetologi: Kiitos! Otatko sitä paitaa ihan pois! Haastattelija: Sekäääää... Keskihintainen kauppakeskuskampaaja, jolla on aikoja vapaana heti! Keskihintainen kauppakeskuskampaaja, jolla on aikoja vapaana heti: Kiitos! Toin omat kahdensadantuhannen luksin valonheittimet mukana. H: Oikeastaan tämä porvarillinen hämärä pukee minua parem- jaahas. No menköön. VK: Voi että. Sun iho on ihan tukossa. Voi voi.  Muistatko juoda vettä yhdeksänsataa litraa päivässä?   KKJOAVH: *Hankaa muovikampaa polyesteriviittaan*   Siis kuule millä sä niinku peset näitä sun hiuksia?   *Hankaa ukkospilveä kissaan*   Hirveen sähköiset.  *Hankaa suolaa haavoihin*  Menee takkuun tämmöset.  VK: Ootko koskaan meidän tuotteilla puhdistanut tätä sun naaman kolmi