Siirry pääsisältöön

Tekstit

Tuorein

Läsnäolon sommitelmia: "Ihmeellinen maailma" ja "Lopun aikojen sieni"

Jalkaimme alla on toinen maa: mykorritsojen ja lonkeroiden, kehojen rajat ylittävien aistimusten ja kontaminaatioiden kehto.  Ja Disney + -palvelussa on katsottavissa viimevuotinen perhe-elokuva Ihmeellinen maailma ( Strange World ) . Nyky-Disneyn tapaan teemat ovat isoja. Y mpäristö,   uhrautuminen. Se mitä isät siirtävät pojilleen ja mitä ehdottomasti eivät halua siirtää, se miten kaikki virtaa, venyy ja kytkeytyy.  Vuorten ympäröimässä Avalonian valtakunnassa  n uori Searcher Clade löytää sähkövirtaa tuottavan kasvin nimeltä pando , joka näyttää vähän viiniköynnöksessä kasvavalta karviaiselta. Kukaan ei syö kasvia, mutta sen  avulla tapahtuu teollinen vallankumous. M uutamalla kodalla ladattu laite valaisee, leijuu tai soi. 25 vuodessa kasvin löytymisestä ja viljelyn aloittamisesta Avalonia rakennetaan täyteen mukavan näköistä, pyöreämuotoista uuskummaa tekniikkaa. Miten kätevää, miten harmitonta, miten kaunista ja houkuttelevaa. Searcherin isä Jaeger Clade ei huomaa tai arvosta pan
Uusimmat tekstit

Miehen työ

Meillä aloitettiin joulu etuajassa kattamalla joulupöytä ja katsomalla hyväsydäminen leffa.  Night at the Museum  (2006) on jouluelokuva ilman joulua.  Elokuvassa akuankkamainen antisankari Larry (Ben Stiller) on hyväsydäminen ja periaatteessa kunnon mies, mutta niin vain hän epäonnistuu vähän kaikessa: lupailee, suunnittelee, haaveilee ja vakuuttelee silmät tähtinä loistaen, mutta ei oikein toteuta eikä saa aikaiseksi. Välit 10-vuotiaaseen poikaan ja entiseen vaimoon ja tämän uuteen tylsimykseen ovat ihan hyvät, mutta ei Larrya kukaan oikein kunnioita. Saitko taas häädön, huokaa lempeä eksä silmät kestopettymyksen vesissä.  Ja työkkärin Debbie lienee tavannut satoja hyväsydämisiä larryja, joilla on suuret bisnesideat ja luulot itsestään. Mutta jotenkin vain niihin humanistille sopiviin hommiin on aina 80 muutakin hakijaa, todista siinä nyt sitten, että juuri tämä larry olisi juuri paras talous- ja toimistokoordinaattori tai viestintäasiantuntija. Olisiko pitänyt jättää sukupuolentutki

Odotan raitiovaunua, tästä menee nykyään neljä

"E nnen haaveilin siitä, että voisin adoptoida sateenkaarinuoria; he itkisivät keittiön pöytäni ääressä huonoja perhesuhteitaan ja hylätyksi tulemisen kokemustaan, ja minä silittäisin heidän hartioitaan ja syöttäisin heille kaurakeksejä", kirjoitti ihana H  viime vuonna.  " Mutta nyt tajuan, että eiväthän sateenkaarinuoret minua tarvitse. Heillä on Internet, ja toisensa. Itsehän minä olisin sitä keittiönpöytää ja lohduttajaa ja kaurakeksejä tarvinnut, mutta ei meillä 90-luvulla ollut kuin häpeä ja vaikeneminen. " Meillä millennium-teineillä oli Textari-Helppi:  Textaile kun tykkäät!  Jos sinne textaili ironisesti, jokaisen kysymyksen vastauksena oli kehotus olla reippaasti oma itsensä ja mennä rohkeasti mukaan. (Saatiin projektirahoitusta, joten puhu kaikin mokomin tunteistasi, mutta lopeta nyt herranjestas se vinkuminen.)  Suomessa on  kuulemma   kasvamassa ensimmäinen turvallisesti kiintynyt sukupolvi. Ja sitä odotellessakin meillä on sellaisia 26-vuotiaita kuin A

"En minä halunnut ketään avaamaan silmiäni": Sisar Marianan rakkauskirjeet

Voi sisar Mariana Alcoforado, mistä sinä kaivoit itsellesi tuollaisen kaikkien vatipäiden sankarin? Tinderistäkö, josta (kertovat isot tytöt) "saa halvalla puolikuntoisia miehiä, joita tekis mieli iltapuhteena ruveta korjailemaan"?   Sisar Marianan rakkauskirjeiden ( Lettres portugaises traduites en fran ç ais  1669, suom. Tarja Härkönen 1995) sisar Mariana eli ( ehkä ) 1600-luvulla portugalilaisessa klarissalaisluostarissa, mutta niin vain sinnekin ehti ranskalainen kreivi, Chamillyn kavaljeeri Noël Bouton panemaan kaiken hyrskyn myrskyn. Piirityksenne uuvutti minut, kiihkeytenne sytytti minut, kohteliaisuutenne hurmasi minut, lupauksenne rauhoittivat minut ja oma ihastumiseni vietteli minut. Nyt viimeiset kuukaudet 26-vuotias sisarparka on  pyörittänyt mietteitä, joissa on maannut ,  riutunut vitutuksessaan ja kirjoittanut pitkiä, aikakauden koristeellisesta tyylistä suorasukaisesti poikkeavia itse/syytöskirjeitä kuin vuosisatain takainen  Ester Nilsson . Ja saako hän mitä

"Vastaantulevat ihmiset erottivat meidät": Alba de Céspedesin "Kielletty päiväkirja"

Olen kihartanut ja kihartanut. Harjoittelen etukäteen, koska haluan olla ihana juhlissani, ja joskus 36-vuotiaat määrittelevät  ihanan  samalla tavalla kuin 8-vuotiaat. (Miten vaivalloista on olla esteettistä onnistumista janoava nainen.) Kun en kiharra, vaivaan, kohotan, ruokin ja säälittelen leipäjuurtani, ja kun en kiharra, vaivaa, kohota, ruoki tai säälittele, luen Alba de Céspedesin järisyttävää  Kiellettyä päiväkirjaa ( Quaderno Proibito 1952, suom. Anna Louhivuori 1956). 43-vuotias Valeria Cossati tulee ostaneeksi mustakantisen vihon, jota kukaan ei saa nähdä: siitä alkaa tulla päiväkirja. Hän merkitsee muistiin tapahtumia puolen vuoden ajalta ja vauhkoontuu yhä enemmän niin kuin ensimmäistä päiväkirjaansa kirjoittava tekee. Kaikki hänen salaisuutensa! Suunnitteleeko joku jo ryöväävänsä ne? Valerian parikymppiset lapset opiskelevat, käyvät töissä ja rakastuvat, mutta 50-luvun Italiassa asuvat vanhempiensa kodissa ja määräysvallassa. Neljän aikuisen rinnakkaiselo liian pienessä

Alien vs. Predator

Haastattelija:  Rakkaat kuulijat, tänään usutamme toistensa kimppuun kaksi ihmiskunnan vihollista! Tasaväkiset tappelupukarit! Godzillan ja King Kongin, joille psykoterapeutit maksavat osinkoa! Tervetuloaaaaa.... Vastavalmistunut kosmetologi! Vastavalmistunut kosmetologi: Kiitos! Otatko sitä paitaa ihan pois! Haastattelija: Sekäääää... Keskihintainen kauppakeskuskampaaja, jolla on aikoja vapaana heti! Keskihintainen kauppakeskuskampaaja, jolla on aikoja vapaana heti: Kiitos! Toin omat kahdensadantuhannen luksin valonheittimet mukana. H: Oikeastaan tämä porvarillinen hämärä pukee minua parem- jaahas. No menköön. VK: Voi että. Sun iho on ihan tukossa. Voi voi.  Muistatko juoda vettä yhdeksänsataa litraa päivässä?   KKJOAVH: *Hankaa muovikampaa polyesteriviittaan*   Siis kuule millä sä niinku peset näitä sun hiuksia?   *Hankaa ukkospilveä kissaan*   Hirveen sähköiset.  *Hankaa suolaa haavoihin*  Menee takkuun tämmöset.  VK: Ootko koskaan meidän tuotteilla puhdistanut tätä sun naaman kolmi

Samoilla raiteilla tuhat kertaa, no niin

"Viis! Neljä! Kolme! Kaksi..." lähtölaskee lapsistani se, joka aikoo tähtitieteilijäksi, kirjailijaksi ja keksijäksi. Hän on nimittäin ystävällinen ja varoittaa minua: ihanjustkohta mikro piippaa, eikä sitä ääntä tunnetusti kestä semmoinen, joka on ensin hajoillut siitä hurinastakin monta minuuttia. Peitän äänen kuuntelemalla/laulamalla  Meteoriitti/Astronauttia . Osaan P ariisin Kevään   tuplalevyn ulkoa, enkä keskity keiton lämpenemiseen.  Jos osaisit väistää yllätyshyökkäyksen / taikka olisit panssaroitua terästä, olisitko haavoittumattomana onnellinen / vai pakahtuisitko sä kenties ikävästä?   Joka biisissä yritetään, kaivataan, heittäydytään tai takerrutaan.   Se melkein kannattaa, tai ehkä ei kannata, mutta riskejä on otettava silti kun ei muutakaan osaa.   Emotionaalinen riskinotto kuulostaisi olevan tämän vanhahkon albumin teemana.  Sekä uudehkon lukuromaanin, jonka ahmaisin tänään. Ähisin sohvalla ja kiukuttelin lapsille, että inhoan jokaista henkilöä Emmi Pesosen  M

Olen tanssinut, laulanut, juhlinut, tehnyt laillisia asioita

Jaan mielipiteet:  omasta mielestäni teen siistejä ja hauskoja juttuja,  toisten mielestä olen uuvuttava pelle, joka polttaa itseään ja lähimmäisiään molemmista päistä (sillä kuntoutuvassa jalassa on ehkä rasitusvamma). Kuukauden, tai ehkä kaksi, olen elänyt valvomisella, Speculoos-tahnalla ja aktivismilla, ja mehän alamme vasta päästä vauhtiin.  Varistelen jälkeeni sanoja, tiimalasikorviksia ja turvallisempia tiloja,  pyörin siellä täällä ja  otan kantaa kaikkeen .  Pari syksyn työväenopistokurssia peruttiin, mutta muutama jäikin, ja on ihanaa maksaa siitä, että saa jotain muiden järjestämää itselleen. Viittomakielessä ehkä parasta on tieto siitä, että viittomakieliset muodostavat oman jännittävän vähemmistökulttuurinsa, josta haluan tietää kaiken ja heti. Tai sittenkin  lupa viittoa vasemmalla kädellä, koska se tuntuu niin luontevalta ja hyvältä.  Tai ei, parasta ovat  tällaiset söpöt marsuvideot , joista löydän vastauksia.  Anelemme opettajaa etsimään meille tiedon siitä, miten viit

Kuntoileva ihminen

Tanssahtelin kotiin huterana ja hihittelevänä ja painelin ovikoodin banaanilla. Näköjään minut saa sellaisiin tiloihin myös poistamalla puoli litraa verta. Laitoin tietysti heti Fäsbään kuvan kyynärvarren sidoksesta ja Hengenpelastaja-tarrasta. Sitten iski morkkis! Koska Veripalvelun säännöt ovat tunnetusti helvetin tiukat (sekä syrjivät), verenluovutuksella elvistely taitaa itse asiassa olla ableistista kunnollisuuden performointia, pohdin iltayöstä. Onkohan  AntroBlogi kirjoittanut tästä? Sillä Veripalvelun ihanneluovuttaja on tällainen: Aah, katsokaa tätä hyvinvoivaa 18--59-vuotiasta kehoani, näitä säädyllisyyttä uhkuvia elämäntapojani! Mainitsinko jo, että en ole hankkinut uusia lävistyksiä tai lähimmäisiä  neljään kuukauteen ! Puolikas Burana riitti lauantaina päänsärkyyni, jonka olen saanut kahvinjuontia vähentäessäni . (Se on hieman rankkaa, koska minulla on niin kiirettä  kun  treenaan näitä esteettömyyshommia viittomakielen kurssilla, kausivalot pitää kiillottaa ja vielä on n

Hänen kevyt jalkansa ei kosketa veden pintaa: Ossi Nymanin "Häpeärauha"

Opettelen yhä lapsellisia iloja ja mielijohteiden järjetöntä seuraamista, ja tänä kesänä mielijohteet ajavat minua veden äärelle. Olen lomapäivien aamuina kävellyt hitaasti Myllypurossa, koska siellä on ainakin yksi oikein toimiva puroontuijotuspaikka. Siellä on hyvä ajatella asioita, kuten vihlontaa nilkassa. Kirjoissa. Ja ihmisissä. ----------- Luulin nimittäin melkein inhoavani Ossi Nymanin tyyliä (luen silti kaikki hänen kirjansa), mutta alankin päästä jyvälle. Nymanhan on tunnettu esikoisestaan nimeltä Röyhkeys  (2017) ja "ideologisesta työttömyydestä". Kolmas kirja, Häpeärauha (2022), kertoo parisuhteista, luokasta ja itsekunnioituksesta. Välissä oli kauhea fantasia naisiin kohdistuvasta väkivallasta,  Patriarkaatti  (2019) .  (Ai niin ja nyt tulee spoilereita. En yleensä kirjoittaessani niitä varo, koska minunmakuisissani kirjoissa ja elokuvissa "kuka-sen-teki" tai "ehtivätkö-he-ajoissa" ei ole lopulta niin olennaista. Kerran sarjakuva-arviosta kyll