Laskutila

Koska sain kirjoittaa työkseni muutaman kuukauden, päiväkirjat ja blogi ovat jääneet vähälle huomiolle. Sen sijaan olen vapaa-ajallani keskittynyt (lukemisen lisäksi) ulkokirjallisiin asioihin, kuten voikukanlehtien keräämiseen kolmelle uudelle perheenjäsenelle. Viisitoista marsutonta vuotta katselin mehevän näköisiä heinikkoja ja kaipasin jotakuta, jolle voisin kerätä yrttejä ja lehtiä. Nyt kun äiti on taas marsutyyppi , kuten äitienpäiväkortissani luki (siinä luki myös "äiti on ilo"), otan vahingon takaisin.    Kuljen pärekori käsivarrellani. Etsin haukankatseellani kaikkein jättimäisimmät voikukanlehdet. Opetan lapsilleni kaikki tietämäni vastaantulevien kasvien nimet. Muistelen, mitä kipua lievittäviä ominaisuuksia siankärsämöllä mahdollisesti on ja havainnoin, mitä mieltä marsut ovat hevonhierakasta (eivät syö sitä) ja vesiheinästä (rakastavat). Jos minulla olisi vielä keväinen naurettavan innokas excel-kauteni, taulukoisin kaikki kasvit.  Haluan olla yrttinoita, jok