Laskutila

Luen Soili Poijulan uutta kauhean hyvää kirjaa nimeltä Resilienssi. Muutosten kohtaamisen taito. Resilienssi , jota kutsutaan myös esimerkiksi muutosjoustavuudeksi, on poikkitieteellinen käsite, kuten stressikin , joka alun perin on lainattu fysiikasta. Resilienssi ilmaisee kykyä välttää stressin kielteisiä vaikutuksia ja tarkoittaa sekä prosessia että lopputulosta. Käytännössä resilientit ihmiset käyttävät stressitilanteiden kestämiseen monia menetelmiä. Yksi niistä on mielekkyyden etsintä kärsimyksestä, toinen yhteisöön tukeutuminen ja sen toimintaan osallistuminen. Jokaisella kuitenkin on murtumispisteensä, Poijula muistuttaa, ja tämä piste tulee vastaan ennen pitkää, kun olosuhteet ovat kyllin huonot ja jatkuvat kyllin kauan. Resilienssiä taas kasvattavat suojaavien tekijöiden laatu, määrä ja pysyvyys. Näitä stressiltä suojaavia tekijöitä ovat esimerkiksi läheiset ihmissuhteet, terveelliset elintavat, hyvä terveys ja korkea sosioekonominen asema. Stressoreitakin on monenla

"Järjestely, joka ei maksa mitään ja josta on kaikille osapuolille valtavasti etua." Näin sanakirjaklassikko nimeltä Elimäen tarkoitus määrittelee hyöteikön . ( Piuhari taas on ihminen, joka pyrkii estämään hyöteikön siltä varalta, että joku muu mahdollisesti hyötyy siitä enemmän kuin hän itse.)  Olen jo jonkin aikaa etäisesti tiennyt Helsienestä , täydellisesti brändätystä, vastustamattoman kodikkaasta uushelsinkiläisestä startupista. Ja olen tiennyt että sienten kotikasvatus on nouseva trendi, jostain syystä erityisesti söpöjen nuorten insinöörimiesten keskuudessa, mutta en silti ole itse ihan uskaltanut kokeilla. Olin nimittäin siinä luulossa , että kotikasvatus olisi hyvin tarkkaa ja monimutkaista ja sisältäisi paljon steriloimista ja vetokaappeja. Ja että itse kasvatellut sienet olisivat sitten sattumanvaraisia mystisiä myrkkyhirviöitä , joita vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa hallitsemattomasti, ja jotka jonain päivänä valtaavat myös kellarikomerot, viemärit ja jääkaapi

Suurinta luksusta olisi saada tehdä asiat omassa tahdissaan ilman jarruja. Mutta yleensä sitä luksusta ei ole saatavilla. Koska vauhti-ihmisen elämä on esterata täynnä tahoja, jotka ilokseen istuvat toisten vapahduksen, luottamuksen ja rentouden päällä. Hmm. Nii. Sellasta se on. Nää nyt on näitä. Iso laiva kääntyy hitaasti. Kerro, pieni ihminen, lisää tunteistasi tälle seinälle samalla, kun emme aio tehdä asioille mitään.   Mitä me odotamme? Miksi kaikki pelaavat aikaa? Mistä tämä toppuuttelu? Milloin saan sen tietokoneohjelman ja ne tunnukset, joita olen odottanut vuoden? Milloin parin kolmen eri tahon ajanvarauksesta soitetaan takaisin? Milloin tulee perustulo, miesten ehkäisypilleri ja vegaanijuusto, jossa on proteiinia? Milloin voi rentouttaa vatsalihakset? Aikuisuus näyttäisi olevan ajantuhlausta ja sumutusta, jossa jokaisen elämän tarkoitus on jarrutella ja huijata muita luulemaan, että on olemassa jotakin jota kannattaa odottaa. Äidit toppuuttelevat lapsiaan, organisaatio