"Järjestely, joka ei maksa mitään ja josta on kaikille osapuolille valtavasti etua." Näin sanakirjaklassikko nimeltä Elimäen tarkoitus määrittelee hyöteikön. (Piuhari taas on ihminen, joka pyrkii estämään hyöteikön siltä varalta, että joku muu mahdollisesti hyötyy siitä enemmän kuin hän itse.)
Olen jo jonkin aikaa etäisesti tiennyt Helsienestä, täydellisesti brändätystä, vastustamattoman kodikkaasta uushelsinkiläisestä startupista. Ja olen tiennyt että sienten kotikasvatus on nouseva trendi, jostain syystä erityisesti söpöjen nuorten insinöörimiesten keskuudessa, mutta en silti ole itse ihan uskaltanut kokeilla. Olin nimittäin siinä luulossa, että kotikasvatus olisi hyvin tarkkaa ja monimutkaista ja sisältäisi paljon steriloimista ja vetokaappeja. Ja että itse kasvatellut sienet olisivat sitten sattumanvaraisia mystisiä myrkkyhirviöitä, joita vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa hallitsemattomasti, ja jotka jonain päivänä valtaavat myös kellarikomerot, viemärit ja jääkaapintakuset raivaten kaiken tieltään.
Mutta koska vietän päivääni saikuttaen, eli yhtä aikaa sängyssäni ja somessa, sallin innostaa itseni googlailemaan lisää sienten kuvia. Ja nyt se löytyi, nyt sen päätin: starter kit on saatava, meikärouva alkaa viljellä osterivinokkaita! Kunhan saan ensin valituksi kotoa jonkin muuten roskiin menevän, mutta ehdottomasti silti miellyttävän näköisen muovirasian. Helsieni myy monenlaisia sienituotteita: valmiita osterivinokkaita Helsingin hienostoravintoloille, tarvikkeita kotikasvattajille erikseen ulko- ja sisäviljelyyn (myös niitä purkkeja, jos en löydäkään sopivaa), kursseja ja työpajoja (voisinpa saada uudet polttarit!), jopa sienikorviksia. En tilaa niitä korviksia, en tilaa niitä korviksia, yritän olla tilaamatta niitä korviksia...
Helsienessähän hauskaa on se, että kaikki mahdollinen perustuu kiertotalouteen ja kierrättämiseen: sieniä viljellään suurtalouskeittiöiltä saaduissa vanhoissa muovipurkeissa kahviloista saatujen käytettyjen kahvinporojen ja leipomosta ostettujen kaura-akanoiden päällä. Kolmen roskat ovat neljännen aarre. Sopiva aloitussetti itiöitä ja märkiä kahvinporoja pannaan purkkiin, lisäillään välillä kahvia ja vettä, ja jos kaikki menee hyvin, purkin rei'istä alkaa puskea sieviä sieniä (pinkit on valitettavasti myyty loppuun). Tai sanoakseni sen toisella tavalla: mitättömällä rahalla, lyhyessä ajassa ja pikkuruisessa, huonosti valaistussa tilassa voi kerrostaloasuja tuottaa itselleen vegaanista ruokaa, muutakin kuin kuolleita chilejä ja diivailevan avokadonvarren.
Kun kohtuuhintaisen starter kitin on kertaalleen ostanut, samaa kantaa voi käsittääkseni kloonata rajattomasti. Muutaman sadon jälkeen täytyy vain poistaa kasvualusta säästäen siitä hiukan rihmastoa uuden kasvualustan pesämunaksi, puhdistaa purkki ja aloittaa alusta uusien kahvinporojen kanssa (kotikasvattaja ei tarvitse niitä akanoita). Tämän homman minä osaan, minä olen tehnyt viiliä kaatamalla pesemättömään viilipurkkiin maitoa.
Se ei kylläkään ollut hyvää, mutta vähät siitä. Nipsutinaps.
Olen jo jonkin aikaa etäisesti tiennyt Helsienestä, täydellisesti brändätystä, vastustamattoman kodikkaasta uushelsinkiläisestä startupista. Ja olen tiennyt että sienten kotikasvatus on nouseva trendi, jostain syystä erityisesti söpöjen nuorten insinöörimiesten keskuudessa, mutta en silti ole itse ihan uskaltanut kokeilla. Olin nimittäin siinä luulossa, että kotikasvatus olisi hyvin tarkkaa ja monimutkaista ja sisältäisi paljon steriloimista ja vetokaappeja. Ja että itse kasvatellut sienet olisivat sitten sattumanvaraisia mystisiä myrkkyhirviöitä, joita vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa hallitsemattomasti, ja jotka jonain päivänä valtaavat myös kellarikomerot, viemärit ja jääkaapintakuset raivaten kaiken tieltään.
Mutta koska vietän päivääni saikuttaen, eli yhtä aikaa sängyssäni ja somessa, sallin innostaa itseni googlailemaan lisää sienten kuvia. Ja nyt se löytyi, nyt sen päätin: starter kit on saatava, meikärouva alkaa viljellä osterivinokkaita! Kunhan saan ensin valituksi kotoa jonkin muuten roskiin menevän, mutta ehdottomasti silti miellyttävän näköisen muovirasian. Helsieni myy monenlaisia sienituotteita: valmiita osterivinokkaita Helsingin hienostoravintoloille, tarvikkeita kotikasvattajille erikseen ulko- ja sisäviljelyyn (myös niitä purkkeja, jos en löydäkään sopivaa), kursseja ja työpajoja (voisinpa saada uudet polttarit!), jopa sienikorviksia. En tilaa niitä korviksia, en tilaa niitä korviksia, yritän olla tilaamatta niitä korviksia...
Helsienessähän hauskaa on se, että kaikki mahdollinen perustuu kiertotalouteen ja kierrättämiseen: sieniä viljellään suurtalouskeittiöiltä saaduissa vanhoissa muovipurkeissa kahviloista saatujen käytettyjen kahvinporojen ja leipomosta ostettujen kaura-akanoiden päällä. Kolmen roskat ovat neljännen aarre. Sopiva aloitussetti itiöitä ja märkiä kahvinporoja pannaan purkkiin, lisäillään välillä kahvia ja vettä, ja jos kaikki menee hyvin, purkin rei'istä alkaa puskea sieviä sieniä (pinkit on valitettavasti myyty loppuun). Tai sanoakseni sen toisella tavalla: mitättömällä rahalla, lyhyessä ajassa ja pikkuruisessa, huonosti valaistussa tilassa voi kerrostaloasuja tuottaa itselleen vegaanista ruokaa, muutakin kuin kuolleita chilejä ja diivailevan avokadonvarren.
Kun kohtuuhintaisen starter kitin on kertaalleen ostanut, samaa kantaa voi käsittääkseni kloonata rajattomasti. Muutaman sadon jälkeen täytyy vain poistaa kasvualusta säästäen siitä hiukan rihmastoa uuden kasvualustan pesämunaksi, puhdistaa purkki ja aloittaa alusta uusien kahvinporojen kanssa (kotikasvattaja ei tarvitse niitä akanoita). Tämän homman minä osaan, minä olen tehnyt viiliä kaatamalla pesemättömään viilipurkkiin maitoa.
Se ei kylläkään ollut hyvää, mutta vähät siitä. Nipsutinaps.
Kommentit
Lähetä kommentti