Siirry pääsisältöön

Sitä paitsi pakurikääpä maistuu kauhealta

Pidän sienistä. En tarkoita varsinaisesti syömismielessä, vaan samalla tavalla kuin matolani madoista: kasvatus- ja tarkkailumielessä. Luin ihanan uutisen sienientusiasteista. Nämä hurmaavat ihmiset hallinnoivat sienimöitä kotonaan, perustavat startuppeja myydäkseen kotikasvatuksensa tuloksia ja kommunikoivat koko ajan keskenään netissä. 

Sienissä kiehtoo mystisyys ja arvaamattomuus, ja toisaalta se, että vauhtiin päästyään ne kasvavat niin nopeasti, että siitä keksitään sananlaskuja. Sienten olennainen osa on maan alla tai näkymättömänä ilmassa. Sienet ovat kuin tekoäly. Niitä on syytä pelätä ja kunnioittaa.

Kerran niitä ilmaantui keittiöni nurkassa seisovaan matolaan melkein yhdessä yössä! Hävitin ne kuitenkin parhaani mukaan, koska pelkäsin hiukan matojeni terveyden puolesta. Sekä omani. 

Sienet ovat jännittäviä ja vaarallisia. Haluaisin kasvattaa niitä kotona, mutta en ole toistaiseksi uskaltanut. Syy on sama kuin toistaiseksi kieltäytyessäni menemästä sienimetsään: pelko ja inho. Mitä jos kuolen? Tai tapan vahingossa jonkun sellaisen ihmisen, jonka olisin halunnut pysyvän elossa? Mitä jos yhtäkkiä omistan 60 kiloa tosi pahalta maistuvia ruokasieniä, joista kaikkien maha menee sekaisin!

Mitä jos ne leviävät talomme rakenteisiin ja lahottavat koko Itä-Helsingin.

Tätä täytyy kokeilla.

Kommentit