Vapaa-aikaa on todella suoritettu. On tavattu vanhoja sukulaisia, silitetty uutta koiraa, käyty museossa, leivottu ensimmäiset piparit (tulin ostaneeksi jääkarhumuotin, ja kirpparilta löytynyt gorillamuottikin oli vielä testaamatta). Panin päreiksi yhden kiertoon aikomani villasekoitepuseron, josta tuli pipo ja säärystimet minulle ja vielä kädystimet sellaisia harrastavalle työkaverille. Haluaisin ommella lisääkin, koska kalatarroin koristeltu koneystäväni käyttäytyi vaihteeksi oikein mallikelpoisesti.
Vaihdoin myös kolme vetoketjua, ja se oli tietysti hirveää. Samalla ikävien velvollisuuksien hoitamisvimmalla kävin pankissa ja vielä vaihdoin 23:n sivuston salasanat. Olen ostanut kirjakaupasta aikuismaisen elämän itsekehutarroja: arkissa on ainakin "kävin uimassa (kelluminen lasketaan)", "kehuin työkaveria" ja "muistin jotain". Vähän suunnittelen ajatuksen laajentamista. Kaikille perheenjäsenille voisi askarrella jonkinlaiset kehutaulut, joihin sitten sopisi kirjoittaa kehuja itselle ja muille onnistumisista. "En syönyt väsymykseen vaan menin nukkumaan", "autoit pikkusiskoa taittelemaan pyykit", "juoksit nopeasti bussiin", "et ilmaissut mielipidettäsi ihmissuhdetaidoistani vaikka kieltämättä kerjäsin sitä".
Sitten, koska viikon lomaani oli vielä hiukan jäljellä, motivoin itseni liimaamaan yli vuoden ajalta valokuvia. Siihen meni kolme iltaa, liimapuikot loppuivat ja uusi albumikin täytyi käydä Kierrätyskeskuksesta täsmäostamassa. Leikkelen kuvia pienemmiksi, sommittelen kollaaseiksi ja kirjoitan kuvatekstejä parjatulla käsialallani. Kronologiasta viis -- kollaasien teemoja ovat esimerkiksi pyöräretket, erikoisimmat leikit, pihalla syöminen ja intohimoisesti vaalitut kokoelmat.
Nautin syvästi. Valokuvaan lähinnä dokumentoidakseni asioita, mutta albumiin liimailu menee enemmän taiteellisen ilmaisun puolelle. Onhan ihanaa saada aikaan jotain pysyvää, siihen verrattuna edes siivoamisen palkitsevuus ei tunnu kummoiselta.
Samalla tulee katsottua vanhoja kuvia ja korjattua irtoilevia liimauksia. Jahas, naama oli ennen kummallisen sileä, samat vaatteet kirkkaammanvärisiä, toivottavasti lapset eivät kysy missä nuo ihanat lelut ovat nykyään (kirpparilla).
Vaihdoin myös kolme vetoketjua, ja se oli tietysti hirveää. Samalla ikävien velvollisuuksien hoitamisvimmalla kävin pankissa ja vielä vaihdoin 23:n sivuston salasanat. Olen ostanut kirjakaupasta aikuismaisen elämän itsekehutarroja: arkissa on ainakin "kävin uimassa (kelluminen lasketaan)", "kehuin työkaveria" ja "muistin jotain". Vähän suunnittelen ajatuksen laajentamista. Kaikille perheenjäsenille voisi askarrella jonkinlaiset kehutaulut, joihin sitten sopisi kirjoittaa kehuja itselle ja muille onnistumisista. "En syönyt väsymykseen vaan menin nukkumaan", "autoit pikkusiskoa taittelemaan pyykit", "juoksit nopeasti bussiin", "et ilmaissut mielipidettäsi ihmissuhdetaidoistani vaikka kieltämättä kerjäsin sitä".
Sitten, koska viikon lomaani oli vielä hiukan jäljellä, motivoin itseni liimaamaan yli vuoden ajalta valokuvia. Siihen meni kolme iltaa, liimapuikot loppuivat ja uusi albumikin täytyi käydä Kierrätyskeskuksesta täsmäostamassa. Leikkelen kuvia pienemmiksi, sommittelen kollaaseiksi ja kirjoitan kuvatekstejä parjatulla käsialallani. Kronologiasta viis -- kollaasien teemoja ovat esimerkiksi pyöräretket, erikoisimmat leikit, pihalla syöminen ja intohimoisesti vaalitut kokoelmat.
Nautin syvästi. Valokuvaan lähinnä dokumentoidakseni asioita, mutta albumiin liimailu menee enemmän taiteellisen ilmaisun puolelle. Onhan ihanaa saada aikaan jotain pysyvää, siihen verrattuna edes siivoamisen palkitsevuus ei tunnu kummoiselta.
Samalla tulee katsottua vanhoja kuvia ja korjattua irtoilevia liimauksia. Jahas, naama oli ennen kummallisen sileä, samat vaatteet kirkkaammanvärisiä, toivottavasti lapset eivät kysy missä nuo ihanat lelut ovat nykyään (kirpparilla).
Kommentit
Lähetä kommentti