Siirry pääsisältöön

Ollapa monet korvat

Olen koko alkuvuoden harrastanut hyvin, hyvin paljon kirjallisuutta, ja nyttemmin myös kasveja, käsillä tekemistä, näpertelyä, leikkimistä, askartelua, vähän jopa tekisi mieli sanoa taidetta. Samaan aikaan vaikka musiikinkuuntelu on jäänyt muutamaksi kuukaudeksi hyvin vähiin. Jos jättää musiikin kuuntelematta tai, vielä pahempaa, käyttää sitä vain velloakseen melko syvällä kosmisessa yksinäisyydessä se on suunnilleen sama kuin keskustelisi kaverin kanssa aina vain ulistakseen tunteistaan, n'est pas?

 Siksi: hiukan kaduttaa etten ostanut Kitkerien neitsyiden levyä, kun sitä (hyvin harvinaislaatuisella) keikalla kuluneella viikolla tyrkytettiin. Voisin sitä kivasti keittiön stereoista kuunnella sen sijaan, että joudun istumaan tietokoneen ääressä kuulokkeet päässä (koska läppärin kajarit ovat kauheat, mutta ei se mitään, työpaikalla myös nykyiset työkuulokkeeni ovat aika kauheat). Olen kuunnellut tuota listaa puoli yötä, ja näyttäisi siltä ettei ole sellaista triggeriä etten vain hymyilisi välinpitämättömästi. Hm-hmm, olen poliittinen broileri, tsippadaa dippa diidun daadun Dachau.

Kommentit