Kuuntelen suuren fadistan Amália Rodriguesin kohtalokasta ääntä. Sain monta vuotta ystävältäni lahjaksi levyn, jossa suomalainen Kirsi Poutanen tulkitsee suomeksi käännettyjä fadobiisejä, ja sanoinko jo että kohtalokasta on?
Ajattelen tässä että itkuvirren voi oikeastaan ajatella olevan jonkinlainen fuusio, fado meets synnytyslaulu persjalkaisittain. Omaa itkua kirjoittaessani hihitin hiukan sille, että loppusointuja ei kaivata, rytmi on kielletty, aivan erityisesti kalevalarytmi on kielletty, mutta noin yleisesti ottaen enemmän on enemmän. (Kuka muutenkaan itkee kolmessa minuutissa mitään loppuun? Eihän siinä ehdi edes Ben & Jerry'siä tyhjentää.) Esittäessä taas jo valmiiksi simppelin melodian haipuminen kuiskaukseksi, niistäminen ja itsensä heijaaminen ovat merkkejä uskottavuudesta.
Joskaan minä en ollut kauhean uskottava, koska seurasin paperista sanoja. En todellakaan ehtinyt kirjoittamisen jälkeen opetella ulkoa muuta kuin alun: "Täs mie istun ihmisrukka rutisemassa / Tässä ääneen äitynyt älisemässä / Hylätty hyvästi hyrisemässä --"
Sivumennen sanoen todellakin mie, koska Karjala, juuret ja positiivinen haltuunotto.
Olin suorastaan ällistynyt siitä, miten helppoa oli tehdä muutamassa tunnissa laulu ja esittää se. Sittemmin olen vauhkonnut ympäri Suomea kehumassa kaikille miten siisti tämä tämmöinen perinnejuttu on.
Haluaisin vielä tietää, miten Äänellä itkijät ry. suhtautuu esimerkiksi liikkeeseen, jota hirveästi tekisi mieli ottaa mukaan. Kävely nyt ainakin tuntuu olevan olennainen osa ruumissaattojen hautajaisitkuja.
Ajattelen tässä että itkuvirren voi oikeastaan ajatella olevan jonkinlainen fuusio, fado meets synnytyslaulu persjalkaisittain. Omaa itkua kirjoittaessani hihitin hiukan sille, että loppusointuja ei kaivata, rytmi on kielletty, aivan erityisesti kalevalarytmi on kielletty, mutta noin yleisesti ottaen enemmän on enemmän. (Kuka muutenkaan itkee kolmessa minuutissa mitään loppuun? Eihän siinä ehdi edes Ben & Jerry'siä tyhjentää.) Esittäessä taas jo valmiiksi simppelin melodian haipuminen kuiskaukseksi, niistäminen ja itsensä heijaaminen ovat merkkejä uskottavuudesta.
Joskaan minä en ollut kauhean uskottava, koska seurasin paperista sanoja. En todellakaan ehtinyt kirjoittamisen jälkeen opetella ulkoa muuta kuin alun: "Täs mie istun ihmisrukka rutisemassa / Tässä ääneen äitynyt älisemässä / Hylätty hyvästi hyrisemässä --"
Sivumennen sanoen todellakin mie, koska Karjala, juuret ja positiivinen haltuunotto.
Olin suorastaan ällistynyt siitä, miten helppoa oli tehdä muutamassa tunnissa laulu ja esittää se. Sittemmin olen vauhkonnut ympäri Suomea kehumassa kaikille miten siisti tämä tämmöinen perinnejuttu on.
Haluaisin vielä tietää, miten Äänellä itkijät ry. suhtautuu esimerkiksi liikkeeseen, jota hirveästi tekisi mieli ottaa mukaan. Kävely nyt ainakin tuntuu olevan olennainen osa ruumissaattojen hautajaisitkuja.
Kommentit
Lähetä kommentti