Laskutila

Meillä aloitettiin joulu etuajassa kattamalla joulupöytä ja katsomalla hyväsydäminen leffa.  Night at the Museum  (2006) on jouluelokuva ilman joulua.  Elokuvassa akuankkamainen antisankari Larry (Ben Stiller) on hyväsydäminen ja periaatteessa kunnon mies, mutta niin vain hän epäonnistuu vähän kaikessa: lupailee, suunnittelee, haaveilee ja vakuuttelee silmät tähtinä loistaen, mutta ei oikein toteuta eikä saa aikaiseksi. Välit 10-vuotiaaseen poikaan ja entiseen vaimoon ja tämän uuteen tylsimykseen ovat ihan hyvät, mutta ei Larrya kukaan oikein kunnioita. Saitko taas häädön, huokaa lempeä eksä silmät kestopettymyksen vesissä.  Ja työkkärin Debbie lienee tavannut satoja hyväsydämisiä larryja, joilla on suuret bisnesideat ja luulot itsestään. Mutta jotenkin vain niihin humanistille sopiviin hommiin on aina 80 muutakin hakijaa, todista siinä nyt sitten, että juuri tämä larry olisi juuri paras talous- ja toimistokoordinaattori tai viestintäasiantuntija. Olisiko pitänyt jättää sukupuolentutki

"E nnen haaveilin siitä, että voisin adoptoida sateenkaarinuoria; he itkisivät keittiön pöytäni ääressä huonoja perhesuhteitaan ja hylätyksi tulemisen kokemustaan, ja minä silittäisin heidän hartioitaan ja syöttäisin heille kaurakeksejä", kirjoitti ihana H  viime vuonna.  " Mutta nyt tajuan, että eiväthän sateenkaarinuoret minua tarvitse. Heillä on Internet, ja toisensa. Itsehän minä olisin sitä keittiönpöytää ja lohduttajaa ja kaurakeksejä tarvinnut, mutta ei meillä 90-luvulla ollut kuin häpeä ja vaikeneminen. " Meillä millennium-teineillä oli Textari-Helppi:  Textaile kun tykkäät!  Jos sinne textaili ironisesti, jokaisen kysymyksen vastauksena oli kehotus olla reippaasti oma itsensä ja mennä rohkeasti mukaan. (Saatiin projektirahoitusta, joten puhu kaikin mokomin tunteistasi, mutta lopeta nyt herranjestas se vinkuminen.)  Suomessa on  kuulemma   kasvamassa ensimmäinen turvallisesti kiintynyt sukupolvi. Ja sitä odotellessakin meillä on sellaisia 26-vuotiaita kuin A

Voi sisar Mariana Alcoforado, mistä sinä kaivoit itsellesi tuollaisen kaikkien vatipäiden sankarin? Tinderistäkö, josta (kertovat isot tytöt) "saa halvalla puolikuntoisia miehiä, joita tekis mieli iltapuhteena ruveta korjailemaan"?   Sisar Marianan rakkauskirjeiden ( Lettres portugaises traduites en fran ç ais  1669, suom. Tarja Härkönen 1995) sisar Mariana eli ( ehkä ) 1600-luvulla portugalilaisessa klarissalaisluostarissa, mutta niin vain sinnekin ehti ranskalainen kreivi, Chamillyn kavaljeeri Noël Bouton panemaan kaiken hyrskyn myrskyn. Piirityksenne uuvutti minut, kiihkeytenne sytytti minut, kohteliaisuutenne hurmasi minut, lupauksenne rauhoittivat minut ja oma ihastumiseni vietteli minut. Nyt viimeiset kuukaudet 26-vuotias sisarparka on  pyörittänyt mietteitä, joissa on maannut ,  riutunut vitutuksessaan ja kirjoittanut pitkiä, aikakauden koristeellisesta tyylistä suorasukaisesti poikkeavia itse/syytöskirjeitä kuin vuosisatain takainen  Ester Nilsson . Ja saako hän mitä