Tiedossa on taas excelöintiä. Loin viime kevään Excel-kurssi-innostuspäissäni taulukon, johon syötän kaikki käymäni kurssit. Sarakkeet on muun muassa vetäjän puhetyylille, innostavuusasteelle ja sille, olivatko eväät hyviä ja jäikö silti vielä nälkä.
Tänään olin työväenopiston perheiden luontoretkikurssilla Uutelassa. Tipulainen ja minä kokeilimme varovaisesti kaikenlaisia retkeilyn alkeita: tunnistimme sieniä (emme tunnistaneet niitä), löysimme viisi puolukkaa, kokosimme maailman surullisimman teltan, näimme trangian. Koska meillä sattui olemaan mukana kaksi vaahtokarkkia, etsimme Y:n muotoisen tikun ja paistoimme niitä helvetin tärkeinä. Vaahtokarkit syttyivät tuleen.
Pidän kyllä suunnattomasti metsistä, kävelemisestä, Partioaitan tyyppisistä kaupoista ja kotona koettavista luontoelämyksistä silloin, kun niitä voi jotenkin säädellä. Mutta sitten nämä kokonaisvaltaisemmat leirielämäkokemukset karttoineen ja määrätietoisine oppaineen ovat vähän hermostuttavia. Ehkä koska tällaiselta vaellukselta, eli parin kilometrin luontopolulta, ei pääse pois heti halutessaan.
Onneksi ulkoilmaelämää kesti vain kolme tuntia. Kotimatkalla oli pakko mennä toipumismielessä ensin kahvilaan ja sitten kahdelle kirpparille. Ah, sivistys! Älkää huolestuko tästä savunhajusta, arvoisat asiakkaat, se olemme vain me.
Tänään olin työväenopiston perheiden luontoretkikurssilla Uutelassa. Tipulainen ja minä kokeilimme varovaisesti kaikenlaisia retkeilyn alkeita: tunnistimme sieniä (emme tunnistaneet niitä), löysimme viisi puolukkaa, kokosimme maailman surullisimman teltan, näimme trangian. Koska meillä sattui olemaan mukana kaksi vaahtokarkkia, etsimme Y:n muotoisen tikun ja paistoimme niitä helvetin tärkeinä. Vaahtokarkit syttyivät tuleen.
Pidän kyllä suunnattomasti metsistä, kävelemisestä, Partioaitan tyyppisistä kaupoista ja kotona koettavista luontoelämyksistä silloin, kun niitä voi jotenkin säädellä. Mutta sitten nämä kokonaisvaltaisemmat leirielämäkokemukset karttoineen ja määrätietoisine oppaineen ovat vähän hermostuttavia. Ehkä koska tällaiselta vaellukselta, eli parin kilometrin luontopolulta, ei pääse pois heti halutessaan.
Onneksi ulkoilmaelämää kesti vain kolme tuntia. Kotimatkalla oli pakko mennä toipumismielessä ensin kahvilaan ja sitten kahdelle kirpparille. Ah, sivistys! Älkää huolestuko tästä savunhajusta, arvoisat asiakkaat, se olemme vain me.
Kommentit
Lähetä kommentti