Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Viikin pyhiinvaelluksella, seuraamassa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan koetilan lehmien laitumellelaskua.
Kuten tuhannet muutkin. Olen vieläkin ällistynyt siitä, että väkeä oli kuin Salpausselän kisoissa. Olin odottanut näkeväni ehkä muutamia satoja ihmisiä, mutta meitä oli kymmenen kertaa enemmän. Onneksi tulin pyörällä, onneksi en valinnut paljasjalkakenkiä mutaiseksi käveltyyn maastoon, onneksi ymmärsin saapua paikalle aikuisseurassa ja vasta kymmenen minuuttia ennen ennakkoon ilmoitettua h-hetkeä (enkä tuntia aikaisemmin, jolloin tapahtuma alkoi). Koska jestas, miten paljon siellä oli ihmisiä. Autoja oli onneksi ilahduttavan vähän, ja näin jopa muutamia liikennepoliiseiksi muuttuneita opiskelijahaalariasuisia maatalousylioppilaita. Oikeastaan tuntui ihan kuin vappu olisi otettu uusiksi:
Ihmiset jonottivat auringonpaisteessa makkaraa ja mehua. Kovaäänisistä tulvi hanurimusiikkia, joka tosin taisi tulla nauhalta. Lanta haisi, Valio oli näyttävästi esillä, ja tilaisuutta hyvin pitkän aikaa juontanut Janne Kataja kehotti useaan otteeseen postailemaan valokuvia someen ja tägäilemään niihin Valiota. (Sekä itseään.) Lehmiä rouviteltiin ja niistä käytettiin vuorotellen pronomineja se ja hän, kolmannen asteen palovammoja sarvenaluille aiheuttava, yleensä ilman kivunlievitystä tehtävä nupoutus saatiin kuulostamaan herttaiselta rutiinitoimenpiteeltä, ja mainitsimmeko jo Valion erinomaiset maitotuotteet, muistakaa tägätä ne?
Brändäämisestä ja kapitalismista puheen ollen: kun katselin kerrankin livenä onnesta hypähteleviä lehmiä ("aaaaaah, vihdoinkin pääsen kauemmas noista ämmistä ja saan vähän yksityisyyttä, jessssss! po-doing!"), huomasin ajattelevani: nuohan näyttävät aivan jugurttimainoksilta! Tai: ihan ovat kuin maitopurkin kyljestä! Teki mieli läimäyttää itseäni naamaan -- ne ovat lehmiä, ne ovat nautaeläimiä, joiden homma on kirmailla tuossa ja syödä ruohoa, eikä mainostaa äidinmaidostaan tehtyjä tuotteita toislajisille eläimille. (Opin tällä reissulla myös, joskaan en Janne Katajalta, että keinosiemennys alkaa niin, että ihminen työntää kätensä syvälle naudan peräsuoleen, jotta saa käännettyä kohdun sopivaan asentoon. Sen varmaan kaikki tietävätkin, että vasikka otetaan emältään lopullisesti pois pari tuntia synnytyksestä. Joka vuosi.)
Seuralaiseni ja minä pohdimme tilaisuuden identiteettiongelmaa. Oli sitä nauhoitettua hanurimusaa, oli traktorileluja ja lypsyharjoittelua lapsille kuin pienessä maalaistapahtumassa. Oli tv-kameroita ja drooneja kuvaamassa puolustuskyvyttömiä kaksi- ja nelijalkaisia (siitä tulee epämiellyttävä olo), oli epäilemättä vuosi vuodelta paisuva yleisö. Mutta miksi laitumellelaskun piti olla niin valtava massatapahtuma -- tuskin ainakaan lehmien iloksi -- ja ennen kaikkea, mitä helvettiä iso maitofirma siellä teki itseään mainostamassa? Onko ensi vuonna paikalla kenties jo Paula-vanukkaan maskottipehmolehmiä? Sitä seuraavana pop-up-HopLop ja Hesburger? Tuplajuusto sonnivasikkapihvillä?
Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunki olisivat voineet hoitaa tämän tilaisuuden jotenkin sivistyneemmin ja kohtuullisemmin. Pääasia ovat kuitenkin koko talven parsinavetassa viettäneet naudat, ja ehkä sinne mahtuisi myös sopiva määrä katselemassa olevia ihmisiä. Joita elikot kyllä hyvin kiinnostuneina katselivat vastaan.
Kuten tuhannet muutkin. Olen vieläkin ällistynyt siitä, että väkeä oli kuin Salpausselän kisoissa. Olin odottanut näkeväni ehkä muutamia satoja ihmisiä, mutta meitä oli kymmenen kertaa enemmän. Onneksi tulin pyörällä, onneksi en valinnut paljasjalkakenkiä mutaiseksi käveltyyn maastoon, onneksi ymmärsin saapua paikalle aikuisseurassa ja vasta kymmenen minuuttia ennen ennakkoon ilmoitettua h-hetkeä (enkä tuntia aikaisemmin, jolloin tapahtuma alkoi). Koska jestas, miten paljon siellä oli ihmisiä. Autoja oli onneksi ilahduttavan vähän, ja näin jopa muutamia liikennepoliiseiksi muuttuneita opiskelijahaalariasuisia maatalousylioppilaita. Oikeastaan tuntui ihan kuin vappu olisi otettu uusiksi:
Ihmiset jonottivat auringonpaisteessa makkaraa ja mehua. Kovaäänisistä tulvi hanurimusiikkia, joka tosin taisi tulla nauhalta. Lanta haisi, Valio oli näyttävästi esillä, ja tilaisuutta hyvin pitkän aikaa juontanut Janne Kataja kehotti useaan otteeseen postailemaan valokuvia someen ja tägäilemään niihin Valiota. (Sekä itseään.) Lehmiä rouviteltiin ja niistä käytettiin vuorotellen pronomineja se ja hän, kolmannen asteen palovammoja sarvenaluille aiheuttava, yleensä ilman kivunlievitystä tehtävä nupoutus saatiin kuulostamaan herttaiselta rutiinitoimenpiteeltä, ja mainitsimmeko jo Valion erinomaiset maitotuotteet, muistakaa tägätä ne?
Brändäämisestä ja kapitalismista puheen ollen: kun katselin kerrankin livenä onnesta hypähteleviä lehmiä ("aaaaaah, vihdoinkin pääsen kauemmas noista ämmistä ja saan vähän yksityisyyttä, jessssss! po-doing!"), huomasin ajattelevani: nuohan näyttävät aivan jugurttimainoksilta! Tai: ihan ovat kuin maitopurkin kyljestä! Teki mieli läimäyttää itseäni naamaan -- ne ovat lehmiä, ne ovat nautaeläimiä, joiden homma on kirmailla tuossa ja syödä ruohoa, eikä mainostaa äidinmaidostaan tehtyjä tuotteita toislajisille eläimille. (Opin tällä reissulla myös, joskaan en Janne Katajalta, että keinosiemennys alkaa niin, että ihminen työntää kätensä syvälle naudan peräsuoleen, jotta saa käännettyä kohdun sopivaan asentoon. Sen varmaan kaikki tietävätkin, että vasikka otetaan emältään lopullisesti pois pari tuntia synnytyksestä. Joka vuosi.)
Seuralaiseni ja minä pohdimme tilaisuuden identiteettiongelmaa. Oli sitä nauhoitettua hanurimusaa, oli traktorileluja ja lypsyharjoittelua lapsille kuin pienessä maalaistapahtumassa. Oli tv-kameroita ja drooneja kuvaamassa puolustuskyvyttömiä kaksi- ja nelijalkaisia (siitä tulee epämiellyttävä olo), oli epäilemättä vuosi vuodelta paisuva yleisö. Mutta miksi laitumellelaskun piti olla niin valtava massatapahtuma -- tuskin ainakaan lehmien iloksi -- ja ennen kaikkea, mitä helvettiä iso maitofirma siellä teki itseään mainostamassa? Onko ensi vuonna paikalla kenties jo Paula-vanukkaan maskottipehmolehmiä? Sitä seuraavana pop-up-HopLop ja Hesburger? Tuplajuusto sonnivasikkapihvillä?
Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunki olisivat voineet hoitaa tämän tilaisuuden jotenkin sivistyneemmin ja kohtuullisemmin. Pääasia ovat kuitenkin koko talven parsinavetassa viettäneet naudat, ja ehkä sinne mahtuisi myös sopiva määrä katselemassa olevia ihmisiä. Joita elikot kyllä hyvin kiinnostuneina katselivat vastaan.
Kommentit
Lähetä kommentti