Nykyaikaisen ja hyväntuoksuisen perhepakkaustäisampoon vaikutusaikana ehdimme haaveilla kaljuista. Minulla oli kerran sellainen, ja lähipiiri ei oikein ymmärtänyt mitä minä siinä näin. Minä kyllä tykkäsin, anteeksi vain, mutta poishan se kasvoi eikä tullut takaisin. Olen nykyään huolellisempi säätöjen kanssa ja varmistelen suoja-asetukset tarkkaan ennen kuin tartun leikkuriin. Niinpä tukka ylettyykin olkapäille. Jos se on elävää, se muuttuu.
Kumpikin lapseni oli kalju ensimmäisen vuotensa (tai "käljy", kuten yhdet tuuheammista maista lähtöisin olevat tutut naiset hihittivät, ja sana jäi elämään). Tässä iässä laajenevan lähipiirinkin hiukset ovat yhä harvemmassa, vaikka Herra Miehen heviletin mahdollisesta ohenemisesta pitäisikin suun supussa. Paljas iho on kaunis, tai siis kellä on, kellä ei, mutta silti.
Ollapa kalju! Ollapa sellainen kalju, jonka kanssa onnistuisi säilyttämään naisellisen omanarvontuntonsa! Sijaistoimintona sheivaan sääret esille ja päivittelen tukkeutunutta viemäriä.
Kommentit
Lähetä kommentti