Tiesin kyllä mitä oli odotettavissa Matinkylän Duudsonit Activity Parkissa. Kaikkea sitä, mikä pikkupojissa on ärsyttänyt jo vuodesta 1990, mutta kaupallisesti puhtaaksiviljeltynä: Itsetarkoituksellista kypsymättömyyttä ja vastuun välttelyä. Performatiivista piittaamattomuutta käytöstavoista, estetiikasta ja hygieniasta. Naistenvessa oli aika paljon kivempi kuin unisex-koppi, jossa oli pönttö vetämättä siis ihan aina, ja peseekö edes käsiään sellainen ihminen, joka jättää vessan tuohon kuntoon? Älä kasva aikuiseks luki seinällä, turvallisuus ja hoiva loistivat poissaolollaan. Mainoksissa korostettiin Pohjanmaan lukuisia eläintehtaita ikään kuin niissä olisi jotain kunniallista.
Vitutti. Yritin toteuttaa muutamia viiteryhmääni liitettyjä stereotypioita seinäkiipeilemällä hiukan, mutta pelko lamautti jo metrissä. Alla odottaneet superlonkuutiot haisivat. Ei hyvä luoja miten pelkään putoamista. Ninjaradan köysiin takertuneena hoin sivusiili-Tipulaiselle: kauhua! tuskaa! häpeää! kärsimystä! miksi minä olen täällä, miksi!? "Jokaisen elämään pitää kuulua myös tuskaa", hän huokaisi. Kiipeilytelineen läpinäkyvä muovi erotti minut ostoskeskuksen alemman kerroksen lattiasta. Kämmenet hikosivat kauhusta, mutta ryömin kuitenkin ja pakotin itseni olemaan välillä iloinen, koska mitä ihminen ei tekisi tyttärensä feministisen kasvatuksen takia? Hänellä on kymmenen kiloa enemmän tiukkaa lihasta kuin minulla samanikäisenä, ja arvostan sitä. Sitä paitsi paikka oli kallis.
Tuollaiset poikien indoktrinointikeskukset ovat vaikeita tiloja. Ensinnäkin niissä voi olla ihan todella tylsää. Toisekseen ne kuitenkin kai pitäisi naisena ja tyttönä ottaa haltuun. Ainakin jos haluaa olla yhtä kunnioitettu kuin lastenkirjojen "vahvat tyttöpäähenkilöt" ja videopelien väkivaltaiset tissiprinsessat. He pärjäävät miesten maailmassa ja saavat osakseen vastahakoista ihailua, koska onnistuvat toteuttamaan naiselliset ja miehiset ihanteet yhtä aikaa.
Pitäisi olla rohkea ja menevä ja käsitellä tilanteita putkinäöllä ja rautaputkilla. Samalla kaikki keskiluokkaisen naiseuden esteettiset vaatimukset olisi syytä täyttää, mutta huomaamattomasti (ks. kohta hiukset vallihaudan jäljiltä). Jottei illuusio ihannetytöstä särkyisi.
Tai paremminkin: jotta arvioivalle male gaze -katsojalle ei tulisi epämiellyttävä tunne siitä, että jotain vaaditaan häneltäkin. Niin kuin vaikka käsien pesemistä tai ystävällisyyttä tai jonottamista.
Yritän aina huomioida noissa riehulaitoksissa asioivat tyttöoletetut erityisen huolellisesti. Kehaisen heidän taitojaan, rohkeuttaan ja voimiaan. Osallistun itse johonkin karseaan liaanihyppyyn melkein kuntoutuneen jalkani kanssa vain näyttääkseni, että kyllä äiditkin haluavat pitää hauskaa.
Rempseänä muijana yllytin siis Tipulaista hyppäämään varsin korkealta. Hän nyrjäytti nilkkansa. Kylmäpakkaus ojennettiin käteeni tottuneesti.
En tiennyt, että tällainen on olemassa, ja haluan välittömästi mennä räjäyttämään koko paikan. Tosin ehkä se on juuri sellaista maskuliinisuutta, mitä Duudsonit haluavat.
VastaaPoistaJos vaikka paheksuisi ja esittäisi muutosehdotuksia sellaisella kuohitsevalla tätimäisyydellä?
Poista