Siirry pääsisältöön

Päähenkilön hartiat

Haastattelija: Rakkaat kuulijat, olemme saaneet harvinaisen haastattelun! Studiossa meillä on hän, joka ei esittelyjä kaipaa, nimittäin Kaikkien tyttökirjojen päähenkilö! Päähenkilö, tervetuloa -- mitä haluaisit kertoa itsestäsi?

Päähenkilö: Elikkä joo terve-, eikun kiitos. Minustahan tiedetään kaikki, koska, hihi, se toi kaikkitietävä kertoja on vähän sellainen. Iältäni olen yleensä 11 vuotta, mutta kirjasarjan edetessä kasvan naimaikään eli maksimissaan 23-vuotiaaksi. Minulla on mielenkiintoinen persoona ja yleensä myös jokin ulkoinen piirre, joka ensin erottaa minut muista, mutta pian muuttuu vahvuudeksi ja yhä erottaa minut muista. Jotta teinilukijat ymmärtävät mihin pyrkiä.

Haastattelija: Ahaa, tämänhän me tiedämme: punainen tukka ja pisamia. 

Päähenkilö: Yleensä joo näin. Toimi tietysti parhaiten silloin, kun länsimaissa ei vielä harrastettu hennaamista. Tai oikein sievä pystynenä tai hieman liian korkea otsa. Hymyni on yleensä joko luottavainen ja aseistariisuva taikka hitaasti syttyvä, mutta erittäin palkitseva. Sen sijaan hymykuoppia minulla ei ole, koska ne ovat liian mainstreamia. Parhaalla ystävälläni sellainen kuitenkin aina on.

Haastattelija: Vaikka sinulla on usein taipumusta sööttiin sähläämiseen, luonteesi on kypsempi ja onnistuneempi kuin ikätovereillasi, mikä tekee sinusta kunnollista kasvattavan tyttökirjallisuuden päähenkilöainesta. Kuitenkaan ympärilläsi olevat keskinkertaiset aikuiset eivät yleensä tunnista tätä, vaan pitävät sinua hippasen ärsyttävänä.

Päähenkilö: Se kuuluu kuvaan joo ehdottomasti. Olen aivan saatanallisen ärsyttävä, mutta sanopa itse: Etkö sinäkin ole 13-vuotiaana varmuuden vuoksi pyrkinyt kehittämään luonnettasi minunkaltaisekseni ja pohdiskellut, millä tavoin tämä onnistuisi? Etkö ole vähän tuijottanut peiliin myös ja yrittänyt meikata finnejäsi pisamiksi? Oletko harjoitellut Murray-katsetta?

Haastattelija: Kuka kertoi? Oletko lukenut päiväkirjaani? -- Päähenkilö, sinulla on korkeita ihanteita, joista olet hurmaavasti aina yhden sormenleveyden jäljessä. Osa ihanteistasi on hassuja ja turhia, koska porvarillinen ympäristö on istuttanut ne mieleesi. Ne ovat painolastia, jonka karistat pois samalla, kun naiseksi kypsyessäsi toteutat ylivertaista kauneuttasi, luovuuttasi ja miellyttävyyttäsi. 

Päähenkilö: Kyllä elikkä se on juuri näin. Nuoruuden itsetunto-ongelmani ovat epäuskottavia, koska kaikkitietävä kertoja on niin sata prossaa mun puolella ja selittää kaiken edukseni. Sukupuoleni on täysin ongelmaton eikä naisellisuuteni järky milloinkaan, mutta ymmärtämättömät aikuiset joskus paheksuvat huoletonta luonnollisuuttani ja cooliuttani, jotka on varattu pojille. Toisaalta vaatimattomuus on kuitenkin se tärkein ominaisuus, joka klassisen tyttökirjan päähenkilöllä on oltava. Niin ja siveys. Ja omalaatuinen kauneus. Olen myös ylimaallisen hyväsydäminen ja taiteellinen poikkeusihminen.

Haastattelija: Päähenkilö, saanko kokeilla hartioitasi? Noooin, nooin, juuri niin kuin arvelinkin. Kivikovat. 

Päähenkilö: Luultavasti niihin auttaisi jos vaan tsemppaisin ja yrittäisin vähän enemmän.

Haastattelija: Päähenkilö -- oletko sinä itse asiassa ihminen lainkaan vai jonkinlainen kyborgi?

Päähenkilö: Tein kyltin, jotta ne hakis mut, / mut seki vaan vuosien aikana haalistu.

Haastattelija: Toisaalta kaikkitietävä kertoja kyllä kertoi mulle mitä sinä tänäänkin söit lounaaksi, mutta ei mennä nyt siihen. Kyllähän minä nimittäin itsekin olen vanhojen tyttökirjojen kasvattama susilapsi, ja sitten oli pienoinen järkytys siirtyä johonkin nykykirjallisuuteen, jossa on rikkonainen aikarakenne, vaihtuvia kertojia ja ristiriitaisia henkilöhahmoja. Eikä päähenkilökään välttämättä ole saavuttamaton roolimalli. Pajtim Statovci viimeistään teki tämän selväksi, ihmisiä tapetaan ja kiusataan ja näin ihan sen päähenkilönkin toimesta.

Päähenkilö: Eheheet oo tosissas, Kissani Jugoslavia julkaistiin vasta kakstuhatta-vitun-neljätoista etkä sä edes lukenut sitä ennen kuin pari vuotta sitten. Miten harhainen sä oikein olet ollut? Tajuatko sä että mä olen kuvitteellinen henkilö?

Haastattelija: *kuiskaa* Älä hei jooko tee tätä, mä en halua alkaa itkeä lähetyksessä. Äänitarkkailija aina nauraa mulle. -- Päähenkilö, ovatko sun tavoitteet sellaisia, joiden saavuttaminen ja tavoitteleminen tuo sulle ja sun rakkaimmille enemmän hyvää kuin päinvastainen? Mitä jos et täytä odotuksia? 

Päähenkilö: No mut kyllähän me kaikki tiedetään ettei mulla mitään oikeita rakkaudellisia ihmissuhteita ole. Tai siis että tää arvoituksellinen lapsuudenystävä tietysti on mun elämän rakkaus ja niin ikään täydellinen ihminen, vaikka sillä kestikin aivan tolkuttoman kauan saada kosituksi. Se on tiedätkö tää ankkurointivaikutus, että kun siihen ekaan iskee silmänsä niin sitähän sitä jää sitten odottamaan, vaikka olis miten monta tunnetaitoisempaa vapaana. Jokaisella on se omanlainen suhde, meillä tää on tämmönen, ja mähän oon lapsesta asti ollu asiantuntija stressaantuneiden ja melankolisten keski-ikäisten miesten tunnetyön tekemisessä niiden puolesta. Anyway tässä duunissa on aina niiden eri aikakausien vaihtuvien odotusten vankina. Jos ei täytä niitä, niin sitten on vähän niinku elänyt turhaan.

Haastattelija: Musta tuntuu että me aletaan päästä nyt johonkin.

Päähenkilö: Hehe, eiku mulla on vaan ihan liian pitkä aika viime lomasta, ainakin tuntuu ku siitä ois jotain neljä kuukautta.

Haastattelija: Se oli viime kuussa. Haluatko lähettää terveisiä kuulijoillemme?

Päähenkilö: Mä en venaile enää kauaa tässä sivupöydällä keskeneräisenä pölyä keräämässä. Tää kirjanmerkki ei pysy polvien välissä ikuisesti, kuuletteko! Tuliko mieleen että minullakin voi olla tunteet!

Haastattelija: Näin ja sieltä lähti oikein runotytön terveiset meille ihan kaikille bibliofiileille. Tänään me ohjelmassamme "Naisia hermoromahduksen partaalla" opittiin Kaikkien tyttökirjojen päähenkilöltä, että ei kaikki viisaudet oo totta, osa on tyhmyyksiä.

Kommentit

  1. Okei hei rakastuin tähän?? T: näiden päähenkilöiden kasvattama, tämän tekstin myötä erittäin called outiksi olonsa tunteva ex-wannabe-E. B. Starr joka edelleen rakastaa palavan nostalgiansävyisesti Runotyttökirjoja mutta/joten/ja sai tästä paljon ajateltavaa<3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti