Haastattelija: Rakkaat kuulijat, tänään meillä on studiossa sumerilaisten ylijumalatar Inanna, jolle on omistettu ensimmäisen nimeltä tunnetun kirjailijan, ylipapitar Enheduannan runoteos Suurisydämisin valtiatar (2021, englannista suomentanut Minna Ronkainen). Inanna, suomentajan esipuheen mukaan olet raivokas, sotaisa, lempeä, aistillinen, viettelevä, tuhoava, autt-
Inanna: Juu kiitos kiitos, niinhän te aina sanotte. Täällä ollaan, mukava olla joskus itse äänessä.
Haastattelija: Miltä se tuntuu, kun puhuu ja kaupungit murtuvat, romahtavat rauniokasoiksi? Usein myös leijonan karjunta kuuluu taivaiden halki? Inanna, taivaan, rakkauden ja sodan jumalattarena sinä otat vastaan varauksetonta palvontaa ja pelonsekaista ihailua. Miten sinä itse koet tämän asetelman?
Inanna: Olet muuten ensimmäinen joka kysyy. Ei voi kieltää, olihan se ekat tuhat vuotta tosi imartelevaa! Eli mikäs siinä uhrilahjoja naatiskellessa ja näin. Ja tämä tuonelaan laskeutuminen ja kolmantena päivänä ylös nouseminen oli kyllä aika kova... olen itsekin siitä itse asiassa ihan tosi tyytyväinen, mutta mutta. Kyllä alkoi pidemmän päälle kuitenkin vähän tökkiä.
Haastattelija: Millä tavalla tökkiä, oi liekehtivän maan valtiatar?
Inanna: No tiedätkö, hmm. Mullakin on välillä huonoja päiviä, tukka esimerkiks rasvoittuu nopeasti ja saan usein niistä uhrilahjoista aivan jumalattomia ilmavaivoja, ja sitähän ei sitten voi palvojille oikein näyttää, ettei ne järkyty. Ja eihän tää mun asu tai siis "asu" ihan hirveesti armoa anna. Mut on tietysti muutakin.
Haastattelija: Kuka uskaltaakaan olla imartelematta, järjestyksen kaavan haltija, suuri kuningatarten kuning-
Inanna: Niin siis kun mulla on välillä sellainen olo, että mua ei niinku *ääni värähtää* nähdä kokonaisena jumalattarena. Joka päivä pitää kestää keskinkertaisten kuolevaisten mydriaattista tuijotusta, kukaan ei oikeasti kysy mitä mulle kuuluu, kellekään ei uskalla kertoa että oon nukkunu ja työskennelly koko viikon samassa paidassa ja ilman housuja ja purru kynsinauhoja ja toivonu, että pukamavoide vihdoin keksittäisiin. Aina vaan sitä "uuh, jumalatar" -läppää tulee. Vanhat palvojat kuolee ja uusia syntyy, läppä pysyy.
Haastattelija: Inanna, kun osoitat nopeaa älyäsi, kaikki jumalat kääntävät ilottomat kasvonsa alaspäin.
Inanna: Ei näistä oikein sit tiedä kelle osaisi puhua. Niin no nyt mä sitten näköjään puhun tässä ihan radiossa kaikelle kansalle. Sori, jatkakaa.
Haastattelija: Inanna, kiitos että saimme sinut vieraaksemme ohjelmaamme "Onko minulla huijarisyndrooma vai olenko vain huono?". Kunniakasta on laulaa kiitostasi, sinä anteliassydäminen, sinä sädehtiväsydäminen, minä laulan sinun kosmisista voimistasi!
Inanna: Joojoojoojoojoo. Nonni ja kiitos, eiköhän tässä nyt tullut ihan tarpeeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti