Miksi puut kukoistavat täällä?

Morsiuspari lähti, 

kaasot makasi nurmella.

Onko toisten häissä ikinä hauskaa?

Ajattelin ensikuulemalta, että tämä Kerkko Koskisen (pahoittelen, muuan erityiskiinnostuksen kohde juuri nyt) kappale kertoo täydellisestä onnesta. Voiko kenelläkään muulla edes olla näin hauskaa kuin meidän jengillä? Sääliksi käy!

Sitten se iski, vaihtoehtoinen tulkinta -- etenkin kun tämä laulu on peräisin ns. erolevyltä Rakkaus viiltää. Siis: voiko ihmisellä olla oikeasti hauskaa muiden ihmisten häissä? Niinpä, mutta siksihän ne tikun nokassa kasvoilla pidettävät hauskat pahviviikset on keksitty!

Me tanssimme katoksen alla

hieman syrjässä muista.

Voiko toisten kanssa ikinä puhua? 

Voiko toiseen ihmiseen saada yhteyttä? Tuntuisiko se missään ilman runon sinää, tai ymmärtäisikö kukaan muu edes? Vai onko toisten kanssa puhuminen sittenkin luvanvaraista? 

Vie minut takaisin sinne,

missä rakastin sinua.

Vie minut takaisin sinne, 

missä olit ainoa,

missä en nähnyt mitään, olit ainoa.

"Missä et nähnyt mitään / ilman, että hän olisi nähnyt saman", vai missä en nähnyt sellaista, mitä olisi ehkä kuitenkin kannattanut nähdä? Tämä menee yhä monimutkaisemmaksi. Jaahas, ja sinnekö nyt halutaan takaisin?

Värivalot syttyy,

kaasot pelasi korttia.

Onpa toisten häissä todella hauskaa.

Me seisomme valojen alla

hieman sivussa muista.

Voiko toisten kanssa ikinä suudella?

Voiko teknisesti ottaen, saako, kannattaako pitkällä tähtäimellä, mitä tapahtuisi jos? Ei minulla ole mitään vastauksia, kysymyksiä vain tulee sitä enemmän, mitä useammin näitä kuuntelee. Pidän siitä.

Minulla oli teininä mielipiteitä jakava tapa otsikoida sähköpostini Ultra Bra -lainauksin ja jättää loppu vastaanottajan huoleksi. Miksikö hautausmaan puut kukoistavat? Koska ruumiit ruokkivat niitä. Kivinen muuri ympäröi meitä, / ei täällä tuule koskaan. Kuulostaa tukalalta, mutta puut onneksi voivat seistä juurillaan ja ojentaa silti lehvänsä niin kauas kuin lystäävät. Silloin niiden oksat korkealla / tekevät toisen taivaan.