Unessa lupasin syyllisyys- ja hentomielisyyspäissäni viedä Tipulaisen ensi vuonna avaruuteen. Tiesin olevani ongelmissa jo ennen kuin muistin sen kaksi kesää lykätyn interrailin Kukkasen kanssa.
Eilinen etätyöpaja aloitettiin tunnustamalla, onko läksyt tehty. Mikrofoni pysyi kiinni, kun pitkä, vapautunut, katkera hohotus kaikui itäisessä Helsingissä. Olin tietenkin unohtanut henkilökohtaiset työssä kehittymisen tavoitteeni jo ennen ensimmäistä lupailun jälkeistä sisäänhengitystä elokuussa.
(Työpajassa puhuttiin vuorovaikutuksesta ja osaamisen jakamisesta. Vaikka luulen kyllä, että ryhmätyöt ovat vain kiero tapa jallittaa meidät juttelemaan keskenämme mistä tahansa muusta paitsi työstä. Näen lävitsenne, konsultit!)
Olen lupaillut niin paljon! Hampilekurissa (anteeksi, Pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen ErikoisHoidon YksiKössä -- ja sinne ei niin vain saadakaan lähetettä) tunnustin lopettaneeni leukojen ääriasentotreenit jo ennen kuin lumet sulivat. Olen lupaillut lapsille läsnäoloa -- my ass -- olen lupaillut aikuisille kärsivällisyyttä, jaloutta ja reiluutta. Ah ma nauran!
Työnhakuakin humanisti tietysti ylläpitää laiskanlaisesti vuodesta toiseen, jos ei muuten niin pysyäkseen valppaana ja muistaakseen työmarkkina-arvonsa som icke är. Eräänä yönä kuukausi sitten täytin kaksi ja puoli tuntia verkkolomaketta, jossa uhosin vuosikausien kokemuksistani ties sun vaikka missä viestinnässä ja kouluttamisessa. Ottakaa minut, ette ehkä kadu, lupailin.
Ja sitten odota, odota, odota.
Ensin pelkäsin, että sieltä soitettaisiin, sitten toivoin sitä. Sitten pelkäsin, että ei soiteta, sitten toivoin sitä. Nykyään lähinnä juon teetä ympäri pääkaupunkiseudun sohvia ja keuhkoan vaihtuville kuulijoille typerästä hybriksestäni. En olisi halunnutkaan mitään pitkää, kiusallista viestiä siitä, miten valinta ei kohdistunut minuun, enkä varsinkaan sitä kivaa ja mielenkiintoista hommaa, jossa en olisi kuitenkaan pärjännyt!
Kääntäjä Marketta Pyysalon ihmeellisessä, runollisessa esikoisessa, erokirjassa nimeltä Kehrääjä (2021) minäkertoja saa ystävältään lahjaksi korkokengät. Ymmärrän: surusaappaiden jämäkät korot nostavat tilanteen yläpuolelle ja valehtelevat levollisen ryhdin.
Kommentit
Lähetä kommentti