On joululahja-aika, vuoden paras aika. Teen parhaani ja nautin suuresti. Annan pitkälti kierrätyslahjoja, itse tehtyjä lahjoja, pois kuluvia lahjoja, eettisiä lahjoja, aineettomia lahjoja, hyväntekeväisyyslahjoja. Ja jos uusia tavaroita kaupasta, niin sitten jotain järkevää, kestävää, laadukasta, kuten kirjoja ja legoja. Yhden paketin kiedoin itsellenikin (se ei ollut mitään edellä mainituista, mutta se on ihan pieni, koska älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon. Paketissa on ehkä maapallokorvikset).
Rullasin ja ompelin Tipulaiselle vanhasta vihreästä harsosta käärmeen, kiinnitin napit silmiksi ja pyöritin Kukkasen kanssa nyörikielen jostain löytyneestä pätkästä vaaleanpunaista virkkauslankaa. Löysin Kierrarista lapsille leluja (kuten mahtavan tiikeri-Kooshin!), Lushista kummallekin oman hulvattoman värisen ja tuoksuisen palasaippuan ja Punnarista tämmöisiä melkein-mutta-ei-ihan-karkkeja. Muun muassa. Perheen ulkopuolelle en yleensä anna lahjoja, koska lahjottavien määrä lähtisi nopeasti lapasesta.
Sen sijaan jokavuotisesta rahalahjoituksesta vaihteleville järjestöille ei tingitä. Tänä vuonna lahjat lähtivät WWF:lle ja Trasekille. Minusta on mukava ottaa lapset mukaan tähän traditioon valitsemaan vastaanottajaa.
Lahjapaperit ovat vanhoja, ja täytyy tunnustaa, että kärsivällisyyteni ja hienomotoriikkani loppuvat siinä kohdassa, kun pakettien pitäisi olla kauniita. Prioriteetit ovat seuraavat: 1. Sisältö. 2. Yllättymisen mahdollisuus eli läpinäkymätön paketti. 3. Ekologisuus eli pari joulua kiertänyt rähjäinen joulupukkipaperi. 99. Hienosti taiteltu ja elegantisti kiharrettu pakkausmateriaali ja muu tilpehööri.
Suorastaan ahdistun saamistani liian kauniista ja huolellisista paketeista. Se on niin turhaa resurssien haaskausta. Ja tyhjästä nyhjäiseminen on muutenkin ollut minulle aina suuri nautinto. Joskus lykkään kaupassakäyntiä ihan kiusallani, jotta pääsen luovasti selviytymään kaapinpohjien aarteilla. Puolisoni, Herra Mies, ei ymmärrä tätä lainkaan ja ahdistuu puolestani, raukka. Hän vaikutti kärsivän, kun yhdistin nauhalla pohjat vastakkain kaksi pakettia, joiden paperit eivät ihan riittäneet peittämään sisältöä. Minä taas pidin itseäni oikein näppäränä pärjääjänä!
Ps. Joulupukista ei sitten valehdella lapsille.
Rullasin ja ompelin Tipulaiselle vanhasta vihreästä harsosta käärmeen, kiinnitin napit silmiksi ja pyöritin Kukkasen kanssa nyörikielen jostain löytyneestä pätkästä vaaleanpunaista virkkauslankaa. Löysin Kierrarista lapsille leluja (kuten mahtavan tiikeri-Kooshin!), Lushista kummallekin oman hulvattoman värisen ja tuoksuisen palasaippuan ja Punnarista tämmöisiä melkein-mutta-ei-ihan-karkkeja. Muun muassa. Perheen ulkopuolelle en yleensä anna lahjoja, koska lahjottavien määrä lähtisi nopeasti lapasesta.
Sen sijaan jokavuotisesta rahalahjoituksesta vaihteleville järjestöille ei tingitä. Tänä vuonna lahjat lähtivät WWF:lle ja Trasekille. Minusta on mukava ottaa lapset mukaan tähän traditioon valitsemaan vastaanottajaa.
Lahjapaperit ovat vanhoja, ja täytyy tunnustaa, että kärsivällisyyteni ja hienomotoriikkani loppuvat siinä kohdassa, kun pakettien pitäisi olla kauniita. Prioriteetit ovat seuraavat: 1. Sisältö. 2. Yllättymisen mahdollisuus eli läpinäkymätön paketti. 3. Ekologisuus eli pari joulua kiertänyt rähjäinen joulupukkipaperi. 99. Hienosti taiteltu ja elegantisti kiharrettu pakkausmateriaali ja muu tilpehööri.
Suorastaan ahdistun saamistani liian kauniista ja huolellisista paketeista. Se on niin turhaa resurssien haaskausta. Ja tyhjästä nyhjäiseminen on muutenkin ollut minulle aina suuri nautinto. Joskus lykkään kaupassakäyntiä ihan kiusallani, jotta pääsen luovasti selviytymään kaapinpohjien aarteilla. Puolisoni, Herra Mies, ei ymmärrä tätä lainkaan ja ahdistuu puolestani, raukka. Hän vaikutti kärsivän, kun yhdistin nauhalla pohjat vastakkain kaksi pakettia, joiden paperit eivät ihan riittäneet peittämään sisältöä. Minä taas pidin itseäni oikein näppäränä pärjääjänä!
Ps. Joulupukista ei sitten valehdella lapsille.
Kommentit
Lähetä kommentti