Minulla on sellainen oma sana kuin löllöily. Se tarkoittaa tietysti löhöilyä, kellimistä ja löysäilyä. Olen aika ylpeä siitä, että piiiikkuriikkisen suorittamiseen päin kallellaan olevana luonteenakin olen onnistunut omaksumaan löllöilyn kiinteäksi osaksi elämääni. Yleisesti ottaen en näe ollenkaan ongelmaa siinä, että pyjamaa ei vaihdeta koko päivänä pois eikä sänkyä pedata, jos siltä tuntuu. Löllöilyä tyypillisesti sekä edeltää että seuraa hillitön miksitäälläontaaskerrantällainensiivoperhana. Siinä tunnetilassa taas sänkyjen petaaminen auttaa kummasti.
Otan vakavasti asiat, joita teen. Ja lapseni ovat poissa pari päivää. Niinpä vuorokauden aikana olen onnistunut taidokkaasti perumaan kaksi kipeästi kaivattua jumppaa, lukuisia mahdollisia leffaanlähtöjä ja yhden tai kaksi ulkona syötyä ateriaa sekä jonkin verran päämäärätöntä shoppailua. Otin tilalle sängyssä koomaamista (puolivälissä vaihdoin farkut takaisin kotihousuihin kun en selvästikään ollut nousemassa ylös), lanttulaatikon tähteitä, unirytmin totaalista sekoittamista ja jää-tä-vän määrän joulusuklaata (minun täytyy varjella lasteni hampaita ja Herra Miehen vatsanseutua, ts. sorruin taas epävegaanisiin herkkuihin, äh. Enkä pessyt hampaita).
Nyt sitten ei nukuta. Kello on 3:50. Peruin jo tulevan aamun power-jumpan. Olen kauhean hyvä ensin suunnittelemaan vapaa-ajalle kaikenlaista mukavaa ja sitten siirtämään, muuttamaan ja perumaan yksi kerrallaan ne suunnitellut asiat pois löllöilyn tieltä. Löllöilyn mahdollisuus on suurin syy sille, että pidän aina keittiön kaapissa (ja pakastimessa) kunnon talvivarastoa herkkuja. Ei sitten tarvitse lähteä ulos saadakseen suklaata. Sipsivarastolle tarvitsisin vielä oman paikan, sipsejä ei ikinä ole silloin kun niitä kaipaisi. Ruohonjuuren tarjouksesta ostetut pikkusuklaalevyt vielä mahtuvat kivasti pinoihin, mutta sipsit vievät säilytystilaa. Raivaisinko niille hyllyn eteisen yläkaapista?
Otan vakavasti asiat, joita teen. Ja lapseni ovat poissa pari päivää. Niinpä vuorokauden aikana olen onnistunut taidokkaasti perumaan kaksi kipeästi kaivattua jumppaa, lukuisia mahdollisia leffaanlähtöjä ja yhden tai kaksi ulkona syötyä ateriaa sekä jonkin verran päämäärätöntä shoppailua. Otin tilalle sängyssä koomaamista (puolivälissä vaihdoin farkut takaisin kotihousuihin kun en selvästikään ollut nousemassa ylös), lanttulaatikon tähteitä, unirytmin totaalista sekoittamista ja jää-tä-vän määrän joulusuklaata (minun täytyy varjella lasteni hampaita ja Herra Miehen vatsanseutua, ts. sorruin taas epävegaanisiin herkkuihin, äh. Enkä pessyt hampaita).
Nyt sitten ei nukuta. Kello on 3:50. Peruin jo tulevan aamun power-jumpan. Olen kauhean hyvä ensin suunnittelemaan vapaa-ajalle kaikenlaista mukavaa ja sitten siirtämään, muuttamaan ja perumaan yksi kerrallaan ne suunnitellut asiat pois löllöilyn tieltä. Löllöilyn mahdollisuus on suurin syy sille, että pidän aina keittiön kaapissa (ja pakastimessa) kunnon talvivarastoa herkkuja. Ei sitten tarvitse lähteä ulos saadakseen suklaata. Sipsivarastolle tarvitsisin vielä oman paikan, sipsejä ei ikinä ole silloin kun niitä kaipaisi. Ruohonjuuren tarjouksesta ostetut pikkusuklaalevyt vielä mahtuvat kivasti pinoihin, mutta sipsit vievät säilytystilaa. Raivaisinko niille hyllyn eteisen yläkaapista?
Kommentit
Lähetä kommentti