Tipulaisella ja minulla oli tänään yhdistetty disco ja siivouspäivä, kuten aika usein oikeastaan. Minua laulattaa yleensä imuroidessa, ehkä koska on reipas ja liikkuvainen olo, ehkä koska on korvatulpat enkä ihan hahmota kuinka kovaa laulan. Kuuntelimme aika monta kertaa Antti Holman Jonotuslistan ja Siellä soi Ultra Bran. Tipulainen näytti minulle, miten piti tanssia, ja imuroinnin lomassa jäljittelin muuveja parhaani mukaan. (Olispa jumppatunneillakin kunnon musaa joskus.)
Tykkään Antti Holmasta. Erityisesti kirjoittajana, mulla on kirjahyllyssä Kauheimmat runot. Muutamia sketsejäkin olen nähnyt netistä (telkkaria meillä ei nimittäin ole). Lauluääni on myös aikamoinen!
Nuo poppiskappaleet ovat aika monitasoisia. Tietysti houkuttavat suositut biisit siinä taustalla (Taylor Swiftin Blank Space ja Adelen When We Were Young) ja simppelit, hauskat videot, kuten vaivihkaa neulomistaidolla päteminen. Mutta erityisesti noista jää mieleen taitavat ja ironisesti luettavissa olevat käännöslyriikat ("kun me suudeltiin / hiukset tarttui puuhelmiin"). Tykkään siitä, että asioissa on kerroksia, koska sitten niistä voi nauttia eri tunnetiloissa. Tuonkin Ultra Bra -kappaleen voi kuunnella ihan puhtaasti surumielisenä rakkauslauluna (mitään en myönnä), mutta saa siitä irti myös aika paljon vinoilua keski-ikäistyvien sadetakkimiesten (tai siis... niitä keltaisia meinasin) ysärinostalgialle. Jonotuslista taas on mahtava parodia Tinder-aikakauden parinmuodostuslauluista kaikkine tarpeellisine popkliseineen, ja somekommenttien mukaan se "voisi olla Sannin kappale".
Pelkkä parodia on latteaa ja helposti unohdettavaa. Ainoastaan ennalta säädetyn tunteen herättämiseen tarkoitettu viihdetuote kerjää vinoa lukutapaa ja tahattoman komiikan huomaamista. Sen sijaan tällaiset yhtä aikaa komedialliset ja surumieliset musiikkivideot keltaisessa takissa kömpelösti juoksemisineen ovat pieniä taideteoksia.
Youtube-kommentoijat sen tiesivät: "enkestä ootin jotain ylihauskaa mut siis toiha oli vaa liikuttava ja siis"
Tykkään Antti Holmasta. Erityisesti kirjoittajana, mulla on kirjahyllyssä Kauheimmat runot. Muutamia sketsejäkin olen nähnyt netistä (telkkaria meillä ei nimittäin ole). Lauluääni on myös aikamoinen!
Nuo poppiskappaleet ovat aika monitasoisia. Tietysti houkuttavat suositut biisit siinä taustalla (Taylor Swiftin Blank Space ja Adelen When We Were Young) ja simppelit, hauskat videot, kuten vaivihkaa neulomistaidolla päteminen. Mutta erityisesti noista jää mieleen taitavat ja ironisesti luettavissa olevat käännöslyriikat ("kun me suudeltiin / hiukset tarttui puuhelmiin"). Tykkään siitä, että asioissa on kerroksia, koska sitten niistä voi nauttia eri tunnetiloissa. Tuonkin Ultra Bra -kappaleen voi kuunnella ihan puhtaasti surumielisenä rakkauslauluna (mitään en myönnä), mutta saa siitä irti myös aika paljon vinoilua keski-ikäistyvien sadetakkimiesten (tai siis... niitä keltaisia meinasin) ysärinostalgialle. Jonotuslista taas on mahtava parodia Tinder-aikakauden parinmuodostuslauluista kaikkine tarpeellisine popkliseineen, ja somekommenttien mukaan se "voisi olla Sannin kappale".
Pelkkä parodia on latteaa ja helposti unohdettavaa. Ainoastaan ennalta säädetyn tunteen herättämiseen tarkoitettu viihdetuote kerjää vinoa lukutapaa ja tahattoman komiikan huomaamista. Sen sijaan tällaiset yhtä aikaa komedialliset ja surumieliset musiikkivideot keltaisessa takissa kömpelösti juoksemisineen ovat pieniä taideteoksia.
Youtube-kommentoijat sen tiesivät: "enkestä ootin jotain ylihauskaa mut siis toiha oli vaa liikuttava ja siis"
Kommentit
Lähetä kommentti