Tänä aamuna jumpassa soineen kappaleen sanoittaja oli keksinyt yhdistää joulun ja romanttisen rakkauden (samaan aikaan loogista -- me kaksi tässä lumen saartamassa mökissä jouluyönä ja jotain jotain -- ja silti todella kummallista ja väärin). Sitten tulin ajatelleeksi, että on toinen joulupäivä, suurin saavutukseni on kuuden kilon käsipainolla päteminen, ja oikeasti me kaikki ollaan luurankoja täällä alla. Kyykkääviä luurankoja, kiertäjäkalvosimiamme kurittavia luurankoja. Ja missä se kiertäjäkalvosin edes on? Ajattelen usein ihmisiä luurankoina.
Jotta elämä olisi jotakin muutakin kuin luita, itsesääliä ja deltoideuslihaksia (sekä ihonalaista rasvaa, koska meillä on yhdeksän suklaarasiaa ja yksi vihreäkuula-), olen nyt sallinut inspiroida itseäni. Ihana uusi supersankariprinsessa-animaatiosarja She-Ra on lumonnut koko perheemme, siinä on suorastaan runsaudenpulaa samastuttavista, monensukupuolisista, monennäköisistä ja monenlaisista hauskoista hahmoista. Hiljattain lopetin oikein iskevän ja fiksun (joskin kirjan alkupuolella hieman rasittavan raflaavaan tyyliin kirjoitetun) kirjan Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. P*ska ja She-Ra opettavat rentoutta, ronskia asennetta ja hauskanpitoa, niillehän on aina tarvetta, ja kirjassa on myös muutama hyvinkin käyttökelpoinen ajatus.
Kirjan pihvi on käsittääkseni tässä: On tärkeää piitata oikeista asioista. Omat arvonsa pitää tiedostaa rehellisesti. "Jos minulta kysytään, älä ole poikkeuksellinen äläkä jumalauta ainutlaatuinen. Aseta itsellesi väljät ja tavanomaisuutta painottavat arviointikriteerit. -- Mitä kapeamman ja harvinaisemman identiteetin itselleen valitsee, sitä uhkaavammalta kaikki vaikuttaa. Itseään kannattaakin määritellä mahdollisimman yksinkertaisilla ja yleisillä luonnehdinnoilla." Vanha kansa taisi olla oikeassa, kun tykkäsi hokea, ettei "ketään kiinnosta sinun ulkonäkösi" tai mikä kriisi tuo kulloinenkin "sinun" sitten sattuikin olemaan. Enimmäkseen ihan sama, ei se ole niin justiinsa, elämän ei kuulukaan olla järin ihmeellistä! Jäitä poltellessa! Tällaista näkökulmaa ei ole viime aikoina juuri selfhelpissä ja somepolitiikassa näkynyt.
"Aristoteleen mukaan koulitun mielen merkki on se, että kykenee punnitsemaan ajatusta hyväksymättä sitä." Tykkään tästä. Monet esseistit ovat sanoneet samaa kirjoittamisestaan. Esseen, eli "koelman", tarkoitus on kokeilla ajatuksia, testailla niitä, sovittaa päälleen ja riisua muutaman tai muutamankymmenen sivun päästä. Tietysti jos tätä tekniikka soveltaa keskusteluissa työpaikalla, siitä voi seurata palautetta.
Alan Wattsin takaperoisuuden laista Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan sanoo: "[T]avoitteen jahtaaminen korostaa puutetta, sitä mitä jahdataan." Tämä selvä: Jos menee someen ärtyneenä, sieltä palaa tyytyväisenä ja mieli keveänä. Mutta jos on onnellinen vielä avatessaan tietokoneen, vastaan tulee taatusti joku, jonka avioerokin on tasapainoisempi ja elegantimpi kuin sinun perheesi asuvalinnat joulukirkossa. Nyt pitäisi enää tietää, kuka on Alan Watts.
"Ratkaisut tämän hetken ongelmiin luovat perustan huomisen ongelmiin ja niin edelleen. Aitoa onnellisuutta on se, että löytää itselleen ongelmat, jotka hyväksyy ja joiden ratkomisesta pystyy nauttimaan." Koska mitä on mielekäs hengissäpysyminen, jollei juuri sopivien ongelmien ratkomista? Tänään luen kirjaa Villi vaellus, ja haluan kauheasti lähteä yksin tuhannen kilometrin matkalle kävelemään pakoon vääränkokoisia ongelmiani hiertävissä varsikengissä (pakko saada vaelluskengät) ja selässä niin painava rinkka, ettei sen kanssa voi hypätä eikä kumartua, ja kärsiä fyysisesti tosi paljon ilman mitään järkevää syytä! Ja sitten vertailla tuntemattomien ihmisten kanssa niitä kärsimyksiä!
Sitä odotellessa menen huomennakin jumppaan!
Jotta elämä olisi jotakin muutakin kuin luita, itsesääliä ja deltoideuslihaksia (sekä ihonalaista rasvaa, koska meillä on yhdeksän suklaarasiaa ja yksi vihreäkuula-), olen nyt sallinut inspiroida itseäni. Ihana uusi supersankariprinsessa-animaatiosarja She-Ra on lumonnut koko perheemme, siinä on suorastaan runsaudenpulaa samastuttavista, monensukupuolisista, monennäköisistä ja monenlaisista hauskoista hahmoista. Hiljattain lopetin oikein iskevän ja fiksun (joskin kirjan alkupuolella hieman rasittavan raflaavaan tyyliin kirjoitetun) kirjan Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. P*ska ja She-Ra opettavat rentoutta, ronskia asennetta ja hauskanpitoa, niillehän on aina tarvetta, ja kirjassa on myös muutama hyvinkin käyttökelpoinen ajatus.
Kirjan pihvi on käsittääkseni tässä: On tärkeää piitata oikeista asioista. Omat arvonsa pitää tiedostaa rehellisesti. "Jos minulta kysytään, älä ole poikkeuksellinen äläkä jumalauta ainutlaatuinen. Aseta itsellesi väljät ja tavanomaisuutta painottavat arviointikriteerit. -- Mitä kapeamman ja harvinaisemman identiteetin itselleen valitsee, sitä uhkaavammalta kaikki vaikuttaa. Itseään kannattaakin määritellä mahdollisimman yksinkertaisilla ja yleisillä luonnehdinnoilla." Vanha kansa taisi olla oikeassa, kun tykkäsi hokea, ettei "ketään kiinnosta sinun ulkonäkösi" tai mikä kriisi tuo kulloinenkin "sinun" sitten sattuikin olemaan. Enimmäkseen ihan sama, ei se ole niin justiinsa, elämän ei kuulukaan olla järin ihmeellistä! Jäitä poltellessa! Tällaista näkökulmaa ei ole viime aikoina juuri selfhelpissä ja somepolitiikassa näkynyt.
"Aristoteleen mukaan koulitun mielen merkki on se, että kykenee punnitsemaan ajatusta hyväksymättä sitä." Tykkään tästä. Monet esseistit ovat sanoneet samaa kirjoittamisestaan. Esseen, eli "koelman", tarkoitus on kokeilla ajatuksia, testailla niitä, sovittaa päälleen ja riisua muutaman tai muutamankymmenen sivun päästä. Tietysti jos tätä tekniikka soveltaa keskusteluissa työpaikalla, siitä voi seurata palautetta.
Alan Wattsin takaperoisuuden laista Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan sanoo: "[T]avoitteen jahtaaminen korostaa puutetta, sitä mitä jahdataan." Tämä selvä: Jos menee someen ärtyneenä, sieltä palaa tyytyväisenä ja mieli keveänä. Mutta jos on onnellinen vielä avatessaan tietokoneen, vastaan tulee taatusti joku, jonka avioerokin on tasapainoisempi ja elegantimpi kuin sinun perheesi asuvalinnat joulukirkossa. Nyt pitäisi enää tietää, kuka on Alan Watts.
"Ratkaisut tämän hetken ongelmiin luovat perustan huomisen ongelmiin ja niin edelleen. Aitoa onnellisuutta on se, että löytää itselleen ongelmat, jotka hyväksyy ja joiden ratkomisesta pystyy nauttimaan." Koska mitä on mielekäs hengissäpysyminen, jollei juuri sopivien ongelmien ratkomista? Tänään luen kirjaa Villi vaellus, ja haluan kauheasti lähteä yksin tuhannen kilometrin matkalle kävelemään pakoon vääränkokoisia ongelmiani hiertävissä varsikengissä (pakko saada vaelluskengät) ja selässä niin painava rinkka, ettei sen kanssa voi hypätä eikä kumartua, ja kärsiä fyysisesti tosi paljon ilman mitään järkevää syytä! Ja sitten vertailla tuntemattomien ihmisten kanssa niitä kärsimyksiä!
Sitä odotellessa menen huomennakin jumppaan!
Kommentit
Lähetä kommentti