Jokainen ilta niin kuin tämäkin vielä päättyy alkuräjähdykseen

Tanssitunnin jälkeen -- se oli yksi noista tunneista, joilla ohjaaja yrittää hillitä ilmeensä, kun valaanluilla tuetut valkoiset mimmit etsivät vapautuneisuutta -- tepastelin irtonaisesti kotiin ja suunnittelin tanssivani vielä hiukan lisää. Nyt ei nimittäin thou-dellakaan istuta tietokoneella, nyt vietetään kiva ja rivakka läsnäoloilta perheen kesken! 

Joten Herra Mies laittoi soimaan Maustetyttöjä. 

Ystäväni, säälimättömien onelinereiden naisen mielestä Maustetytöt kuulostaa "haudasta kaivetulta ja mikrossa lämmitetyltä Leevi and the Leavingsilta". Rohkenen olla eri mieltä, ainakin yritän. Sitä paitsi mitä vikaa mikroissa on. Niillähän voi vaikka entrata kaikenlaista vähän kuivahtanutta, kaikki tarvitsevat mikron. 

Herra Miehellä on yksi muuvi (se on jäljittelemätön ja maailman hurmaavin), minulla vähän useampia. Mutta niistä mikään ei ihan sopinut Maustetyttöjen tunnelmaan. Ei sitten voinut oikein muuta kuin seistä ja kuunnella ja etsiä intertekstuaalisuuksia. Ja herätä vielä yöllä uudestaan nauramaan: 

Laitan puhelimen kiinni, että se selittäis sen hiljaisuuden.  
(Jonka selittää myös se, että löysit uuden.)

Kerrotaan, että joku on todella onnistunut säälimään itsensä kyyneliin Maustareita kuunnellen. Mutta helppoa se ei ole:

Nyt avaan jäisin sormin sairaalan portin. 
Oisinpa sammunut jo pakkaseen.

Oikeastihan nämä laulut ovat varsin kelpoja. Tai siis, ekan levyn "yksipuolisen kurjuusoopperan" kaikki kappaleet kuulostivat melko samalta. Toista albumia on arvioissa sanottu monipuolisemmaksi ja syvemmäksi. Ja jotkin sanoitukset ovat myös lyyrisiä ja rakastavia:

Ja loskaa luoden olet hoitanut
töitä kodin sekä jumalan

Jos vain pääsisin pääsi sisälle,
veisin mukanani huolen ja häivän. 

Minäkertojan enemmän kuin surkuhupaisa käsitys rikkumattomasta onnesta on tällainen: 

makaisin rannalla kultaisessa puvussa, 
ja mulla ois pelkästään lottovoittajia suvussa

Lopulta Maustetyttöjen sinnikäs melankolia alkaa horjuttaa päättäväisintäkin hilpeyttä. Se lähti hyvin käyntiin ja heti käsistä, ja kun aamukahvin porot keikahtivat suodattimesta kuivina tiskipaljuun, mielessä kävi: toisaalta, viemäriinhän kaikki maailman kahvi lopulta kuitenkin päätyy. 

Samapa tuo vaikkei sitä kierrättäisi tämän kurjan, heikon lihan lävitse.