Pudistin lumet pulkasta. Se oli virhe.
"Se oli mun ohjelma! Älä hävitä mun ohjelmaa! Mä olen tosi vihanen sulle!" Kun Tipulainen on vihainen, se tulee selväksi. Pahoittelin ymmärtämättömyyttäni, ehdotin uusien lumien haromista pulkkaan, sillä matkaa oli vielä jäljellä, ja varoitin etukäteen, että varaston ovella ohjelma kopistellaan taas pois kyydistä.
Kiskoin nopeasti täyttyvää pulkkaa Tipulaisineen ja hihittelin. On sitä muillakin ollut hämäriä leikkejä. Itsehän olen joskus myynyt piiskaa. Olin nuori ja tarvitsin rahaa, tosin tarina ei kerro kävikö kauppa.
Istuin hiukan Tipulaista vanhempana, alle kouluikäisenä kuitenkin, vanhempieni sängyssä peiton alla ja pidin putiikkia. Ainoa myyntiartikkeli oli vessapaperi, mutta olin brändännyt sen todella hyvin: myin "potaskaa, sapiskaa ja piiskaa".
Tosin en osannut sanoa ässää. Korvasin sen jonkinlaisella soinnittomalla dentaalispirantilla. Se on kai yleisesti tapana suomeksi litteroida lähimmällä vastaavalla merkillä: potafkaa, fapifkaa ja piifkaa.
"Se oli mun ohjelma! Älä hävitä mun ohjelmaa! Mä olen tosi vihanen sulle!" Kun Tipulainen on vihainen, se tulee selväksi. Pahoittelin ymmärtämättömyyttäni, ehdotin uusien lumien haromista pulkkaan, sillä matkaa oli vielä jäljellä, ja varoitin etukäteen, että varaston ovella ohjelma kopistellaan taas pois kyydistä.
Kiskoin nopeasti täyttyvää pulkkaa Tipulaisineen ja hihittelin. On sitä muillakin ollut hämäriä leikkejä. Itsehän olen joskus myynyt piiskaa. Olin nuori ja tarvitsin rahaa, tosin tarina ei kerro kävikö kauppa.
Istuin hiukan Tipulaista vanhempana, alle kouluikäisenä kuitenkin, vanhempieni sängyssä peiton alla ja pidin putiikkia. Ainoa myyntiartikkeli oli vessapaperi, mutta olin brändännyt sen todella hyvin: myin "potaskaa, sapiskaa ja piiskaa".
Tosin en osannut sanoa ässää. Korvasin sen jonkinlaisella soinnittomalla dentaalispirantilla. Se on kai yleisesti tapana suomeksi litteroida lähimmällä vastaavalla merkillä: potafkaa, fapifkaa ja piifkaa.
Kommentit
Lähetä kommentti