Siirry pääsisältöön

Kerran yritin

Pinnalla viimeisen kuukauden aikana: kirjat ja kasvit. Olen ostellut maanisesti (onkohan tuo ableismia?) huolestuttavan innokkaasti kirjoja ja sekä niihin liittyviä huonekaluja (kuten keinutuolin), ja just kun olisi tullut aika lukea, olenkin alkanut sekoilla kasvien kanssa. Hankin pikkuiset taimet juorua, anopinkieltä, nukkumaijaa, hienohelmaa ja pitsilehteä ja panin ne lasitölkkeihin ja -pulloihin kasvamaan. Viime kesänä itäneen omenapuunkin lasipurkitin. Kastelin oman kompostin mullat juuri sopivasti, puhdistin kauniit kirpparitölkkini sisä- ja ulkopuolelta viimeisen päälle ja asettelin ne ikkunalaudalle. Yhteen isoon vihertävään pulloon ujutin jouluvalosarjan loistamaan. Suljin kannet, loin makuuhuoneen ikkunalle suljettuja kiertoja, mikroilmastoja, pieniä maagisia maailmoja. Lasit alkoivat huurtua hiukan. Hienohelman ripsissä kimalsivat vesipisarat. Valopullon loisteessa ohut, herkkä hienohelma näytti minikokoiselta metsältä. En ottanut niistä valokuvia, koska kamerankäyttötaitoni ei tekisi oikeutta kasveilleni! (Varsinkaan kun joku on tuonut purkkien väliin hampurilaispaikan angrybirds-muovilelun.) Onneksi ehdin sentään pitää pienet täydelliset juhlat ystävillemme.

Tänään löysin ensimmäisestä purkista ilmiselvää hometta. Painupa luontoäiti helvettiin siitä nauramasta ja ota Avotakka ja Viherkoti ja kaikki blogit mukaasi. Juhlissakin taisin lähinnä levittää tätä streptokokkia. Ennen vanhaan olisi tähänkin kuollut.

Kommentit