Kukko: *könyää Kanan pohkeiden yli* Kukkokiekuu! Olen taas nostanut auringon, kello on seitsemän ja kaikki syömään puuroa!
Kana: Jaa, näinkö on taas, sehän mukavaa. Yhtään en epäile kykyjäsi, mutta aina se aurinko nousee vähän puun takaa. Minä nukuin.
Kukko: Sinun pitää nousta! Vai etkö pidä aamuista! Puuroa olen keittänyt!
Kana: Rakas. Oon tosi iloinen sun puolesta. Mutta älä kieu noin hirveän kovaa, anna minä heräilen vielä ihan pienen hetken.
Kukko: Onko tässä joku ongelma? Itse olet rampannut bodycombatissa kello 6.45 joka tiistai koko syksyn. Mutta valitanko minä? En valita.
Kana: Kyllä saat valittaa, jos se haittaa. Olen yrittänyt hiipiä ja olla kiva. Puhutaan.
Kukko: Laitanko auringon takaisin? Haluatko että kärsin ja pimeys valtaa maailman? Kukkokiekuu!
Kana: Älä laita. Ihana juttu ihan oikeasti. Hienosti paistaa, oon sun puolella. Kerään luuni täältä sängystä ja kyllä minä tästä ihan just jooko.
Kukko: Puuroa, ja auringonpaisteeseen kaikki!
Kana: Minä tiedän että aurinko on susta mahtava, sinä kun olet aina ollut tuollainen kiva siipimies ja näin. Saanko kaks säädyllistä sekuntia aikaa kerätä arvokkuuteni? Henki haisee, koipi on puutunut. Aamut ovat delikaattia aikaa, älä pilaa tätä hoputtamalla nyt niin kaikki menee hyvin.
Kukko: Et sinä voi ikuisesti nukkua! Minä *raahaa* raahaan sinut katsomaan aurinkoa! Se paistaa niin lämpöisesti ja katso miten kaunis se on! Kukkokiekuu!
Kana: Rakas. Minä. En. Aio. Nukkua. Ikuisesti. Olen nähnyt tämän jo monesti ja tiedän miltä sinusta tuntuu. Minulla ei ole mitään aamuja vastaan eikä päiviä, pidän auringosta itsekin -- nyt IRTI siitä siivestä, vähän kunnioitusta.
Kukko: Kukkokiekuu! Kana ei pidä aamuista! Kanalla on ongelma! Kana toimii epäjohdonmukaisesti, koska hän herää itse tiistaisin kuudelta!
Kana: Tules nyt tänne, laita nokka kiinni. Minä hieron sun jalkoja, täst ko yhes selvitellää nii kot. Ei hätää, Kukko. Ei hätää.
Kommentit
Lähetä kommentti