Siirry pääsisältöön

Kohtuuden viholliset

Satuin käväisemään hiukan Kierrätyskeskuksessa, ja siellä minua odotti puoli kuutiota piparimuotteja. Kauhoin ja helistelin ne kaikki läpi posket palaen ja päädyin ostamaan vaivaiset kuusi kappaletta (koska meillä oli jo kotona 13), muun muassa karhunpennun, etanan ja aivan valtavan hauen. Epäröinnin jälkeen jätin sinne hampaan, Suomen, talon ja useita kameleita.

Kerran siellä oli samantapainen kampanja heijastimista. En laskenut montako ostin. Ne ovat tosi hienoja! (Keskustelu Kukkasen kanssa sadan metrin etäisyydeltä: "KUKKANEN, MIKSEI SULLA OLE HEIJASTINLIIVIÄ?" "MUTKU MULLA ON NELJÄ HEIJASTINTA!")

Tulee mieleen se kerta, kun löysin yhdeltä kirpparilta valtavan laarin kestovaippoja ja kannoin kotiin 22. Eikä minulla edes ollut niille käyttäjää silloin. Piti hankkia sekin.

Rakastan, rakastan suhteellisuudentajutonta hamstraamista silloin, kun sille on hyvä tekosyy, esimerkiksi "nämä on tarpeellisia ja käytettyjä ja sitä paitsi halpoja". Piparimuotit menevät pieneen tilaan, eikä niihin ehdi kyllästyä -- heijastimet pelastavat henkiä. Jääkaappimagneettikokoelma mahtuu aina jääkaapin oveen, kun ovi on vain tarpeeksi iso.

"On sitten mistä ottaa" on lempisanontojani.

Kommentit