Olohuoneen ikkunalla chili menettää elämänhalunsa ja lehtensä. Lainaan sille Nietzscheä: "Se jolla on miksi elämälleen, pystyy kestämään melkein minkä tahansa miten." Mitä voi kasvi noin kaivata, millainen on chilin suru? Chili näyttää siltä kuin olisi saanut loistoidean vähentää mielialalääkkeitään konsultoimatta lääkäriään. Selviääkö se?
Psykiatri Viktor Frankl selvisi keskitysleiriltä ja kehitti logoterapian, josta luen kirjasta Ihmisyyden rajoilla: Jos ihmisellä on tehtävä elämässään, hän kestää jokseenkin mitä tahansa. Sen sijaan se, joka ei näe syytä elää, ei elä kauaa.
Siksikin kirjat ovat hyvä tehtävä. Lukemattomat kirjat eivät lopu koskaan. Työ taas, eikö ihminen kyllästy kaikkeen muuhun paitsi työhön? Tänään en ehtinyt syödä lounasta, ja nautin täysin siemauksin koko päivästä.
"Ihminen tavallisesti tosiaankin vain tuijottaa muuttuvuuden kesantoa eikä huomaa menneisyyden vilja-aittoja, joihin hän on kerännyt ikuisiksi ajoiksi kaikki tekonsa, ilonsa ja myös kärsimyksensä. Mitään ei voida saada tekemättömäksi eikä mitään voida hävittää. Sanoisinkin, että se mikä on ollut, on varmin olemisen muoto."
Pidän tästä Franklin ajatuksesta. Mitä siitä, jos unohtuukin. Koska jossakin on kaikki eletty. Tallessa. Varastossa. Kalenterissa. Lukupäiväkirjassa.
"En koskaan väsy sanomaan, että elämän ainoat todella muuttuvat seikat ovat mahdollisuudet. Mutta sillä hetkellä, jolloin ne toteutetaan, ne muuttuvat realiteeteiksi. Ne säilytetään, siirretään menneisyyteen, jossa ne pelastuvat ja säilyvät muuttumattomina. Sillä menneisyydessä ei ole mitään lopullisesti menetettyä, vaan kaikki varastoituu sinne pysyvästi."
Chilin viereen lehahti paluumuuttajaenkelinsiipi. Ehkä luen niille seuraavaksi Loistavia kasveja. Jos chili selviää, sen vielä vihreät palot kasvavat monin verroin tulisemmiksi.
Psykiatri Viktor Frankl selvisi keskitysleiriltä ja kehitti logoterapian, josta luen kirjasta Ihmisyyden rajoilla: Jos ihmisellä on tehtävä elämässään, hän kestää jokseenkin mitä tahansa. Sen sijaan se, joka ei näe syytä elää, ei elä kauaa.
Siksikin kirjat ovat hyvä tehtävä. Lukemattomat kirjat eivät lopu koskaan. Työ taas, eikö ihminen kyllästy kaikkeen muuhun paitsi työhön? Tänään en ehtinyt syödä lounasta, ja nautin täysin siemauksin koko päivästä.
"Ihminen tavallisesti tosiaankin vain tuijottaa muuttuvuuden kesantoa eikä huomaa menneisyyden vilja-aittoja, joihin hän on kerännyt ikuisiksi ajoiksi kaikki tekonsa, ilonsa ja myös kärsimyksensä. Mitään ei voida saada tekemättömäksi eikä mitään voida hävittää. Sanoisinkin, että se mikä on ollut, on varmin olemisen muoto."
Pidän tästä Franklin ajatuksesta. Mitä siitä, jos unohtuukin. Koska jossakin on kaikki eletty. Tallessa. Varastossa. Kalenterissa. Lukupäiväkirjassa.
"En koskaan väsy sanomaan, että elämän ainoat todella muuttuvat seikat ovat mahdollisuudet. Mutta sillä hetkellä, jolloin ne toteutetaan, ne muuttuvat realiteeteiksi. Ne säilytetään, siirretään menneisyyteen, jossa ne pelastuvat ja säilyvät muuttumattomina. Sillä menneisyydessä ei ole mitään lopullisesti menetettyä, vaan kaikki varastoituu sinne pysyvästi."
Chilin viereen lehahti paluumuuttajaenkelinsiipi. Ehkä luen niille seuraavaksi Loistavia kasveja. Jos chili selviää, sen vielä vihreät palot kasvavat monin verroin tulisemmiksi.
Kommentit
Lähetä kommentti