Ilta alkoi aika normaalisti. Halusin roikkua netissä rauhassa, kolmivuotias Tipulainen halusi minun kutittavan (tai mieluummin leikkivän Pyllinkäistä. Tipulainen oli kuulemma päiväkodissa pyllyttänyt kavereita. Ei saanut kiitosta). Ojentelin kättäni ohikikattavaa lasta kohti katse liimautuneena tietokoneeseen. (Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa!!!!1) Sitten Kutkula hiipi paikalle.
Kutkula on epäluotettava käsi, joka ei keinuta kehtoa, vaan hyökkäilee arvaamattomasti ja kutittaa. Kutkula oli tänä iltana elementissään ja kutitti vuorotellen kumpaakin lasta armottomasti. Ja välillä Kutkula kääntyi emäntäänsä vastaan ja kutitti minua! Että kehtasi! Kun Kutkula vaikutti rauhoittuneen ja joku luottavainen päästi sen liian lähelle, käsi riehaantui taas kutittamaan.
Kutkulalla on kiltimpi ja taiteellisempi isosisko, Mutkula. Mutkula ei mielellään alennu riehumisleikkeihin, vaan tahtoo vain aaltoilla sulavin, pyörähtelevin liikkein. Mutta kädet kyllä ottivat toisistaan aika paljon vaikutteita. Välillä molemmat kutittivat, toisinaan aaltoilivat yhdessä. Joskus ne liittoutuivat niin, että toinen hinasi potkivaa ja kiljuvaa Kukkasta jalasta lähemmäs, kun toinen kutitti.
Sanoinhan jo, että Kutkula on epäluotettava. Kutkula pettää aina, opetin lapsilleni. Älkää luottako Kutkulaan! Mutta seitsenvuotias lukitsi käteni jalkansa alle ja puhui sille rauhoittavasti. "Kutkula, jos rauhoitut, minä paijaan sinua!" Ehkä käsi ei ollut koskaan saanut paijailua? Sinnikäs Kukkanen päätti luottaa varoituksistani huolimatta. Kutkula ja Kukkanen tekivät sopimuksen, että Kutkula kutittaa vain luvalla, ja sitten Kukkanen paijailee, jos Kutkula on rauhassa.
Nyt jos Kutkula osoittautuisi hirveäksi mulkuksi, joka todellakin kutittaa lupauksistaan huolimatta, joka pettää kuitenkin, tämä koti-illan lastenleffa muuttuisi aikuisten jännäriksi. Hillitsen impulssini, koska en halua opettaa lapsille ihan kaikkea sitä, minkä maailma varmaan ennen pitkää opettaa...
Kutkula on epäluotettava käsi, joka ei keinuta kehtoa, vaan hyökkäilee arvaamattomasti ja kutittaa. Kutkula oli tänä iltana elementissään ja kutitti vuorotellen kumpaakin lasta armottomasti. Ja välillä Kutkula kääntyi emäntäänsä vastaan ja kutitti minua! Että kehtasi! Kun Kutkula vaikutti rauhoittuneen ja joku luottavainen päästi sen liian lähelle, käsi riehaantui taas kutittamaan.
Kutkulalla on kiltimpi ja taiteellisempi isosisko, Mutkula. Mutkula ei mielellään alennu riehumisleikkeihin, vaan tahtoo vain aaltoilla sulavin, pyörähtelevin liikkein. Mutta kädet kyllä ottivat toisistaan aika paljon vaikutteita. Välillä molemmat kutittivat, toisinaan aaltoilivat yhdessä. Joskus ne liittoutuivat niin, että toinen hinasi potkivaa ja kiljuvaa Kukkasta jalasta lähemmäs, kun toinen kutitti.
Sanoinhan jo, että Kutkula on epäluotettava. Kutkula pettää aina, opetin lapsilleni. Älkää luottako Kutkulaan! Mutta seitsenvuotias lukitsi käteni jalkansa alle ja puhui sille rauhoittavasti. "Kutkula, jos rauhoitut, minä paijaan sinua!" Ehkä käsi ei ollut koskaan saanut paijailua? Sinnikäs Kukkanen päätti luottaa varoituksistani huolimatta. Kutkula ja Kukkanen tekivät sopimuksen, että Kutkula kutittaa vain luvalla, ja sitten Kukkanen paijailee, jos Kutkula on rauhassa.
Nyt jos Kutkula osoittautuisi hirveäksi mulkuksi, joka todellakin kutittaa lupauksistaan huolimatta, joka pettää kuitenkin, tämä koti-illan lastenleffa muuttuisi aikuisten jännäriksi. Hillitsen impulssini, koska en halua opettaa lapsille ihan kaikkea sitä, minkä maailma varmaan ennen pitkää opettaa...
Kommentit
Lähetä kommentti