Toiset harrastaja-aikuiset rakentavat kellareihinsa junaratoja ja sm-kammioita, toiset olohuoneen paraatipaikalle -- siinä olivat ennen kirjahyllyt -- eeppisen marsaarion. Muutama viikko sitten päätimme (päätin) lopullisesti, että nyt on aika hankkia marsuja, nyt vihdoin, nyt taas. Sen jälkeen olen raahannut kotiini kilotolkulla kierrätyshenkisiä uunin ja tiskikaapin ritilöitä (rakennan tästä jättimäisen aitauksen marsujen juosta!), tilannut 23 kiloa pellettejä netistä (laatukama on halvempaa isoissa säkeissä!!), etsinyt kaikki mahdolliset varusteet kirpparilta ja ennen kaikkea keräillyt kiviä ja keppejä ulkoa (heillä on sitten kipiteltävää ja nakerreltavaa!). Koska pari kolme neliömetriä on juuri sopiva pala lohkaista olohuoneesta kahdelle eläkeikäiselle marsulle! Tai ehkä kolmelle! Joita ei ole vielä edes hankittu! Ja joiden nimiksi tulee ehkä Mustikki ja Seitikki tai Nousu ja Tuho!
Kukaan ei varmaan huomaa meitä, kuiskasi Tipulainen, kun talutin keväisen ostarin läpi pyörää, jonka kyydissä oli kaksi isoa kiveä, Tipulainen ja kaksi metriä pitkä ja ehkä metrin leveä tunnistamattoman puun latva. Satuin löytämään kaikki päiväkotimatkalta. Kukaan ei varmaan huomaa meitä, ainakaan jos onnistumme olemaan nauramatta itseksemme (koko matkan).
Kato isi, meillä on eeppinen latva, Tipulainen tiedotti heti kun isi yritti mahtua ovesta sisään. En edes kysy, sanoi Herra Mies.
Kukaan ei varmaan huomaa meitä, kuiskasi Tipulainen, kun talutin keväisen ostarin läpi pyörää, jonka kyydissä oli kaksi isoa kiveä, Tipulainen ja kaksi metriä pitkä ja ehkä metrin leveä tunnistamattoman puun latva. Satuin löytämään kaikki päiväkotimatkalta. Kukaan ei varmaan huomaa meitä, ainakaan jos onnistumme olemaan nauramatta itseksemme (koko matkan).
Kato isi, meillä on eeppinen latva, Tipulainen tiedotti heti kun isi yritti mahtua ovesta sisään. En edes kysy, sanoi Herra Mies.
Kommentit
Lähetä kommentti