Ihminen kauneimmillaan: tekemässä keskittyneesti sitä, minkä osaa ja mistä pitää. Elegantisti, harmonisesti ja tyynenä.
Taekwondosalin reuna (toivon että äidit saavat istua siellä): Valkovöinen Kukkanen pääsee neljännellä tunnillaan isompien lasten treeneihin ja keskittyy kiihkeästi niin kuin vain latenssi-ikään saapuva tekee. Säännöt ovat selvät, hierarkiat samoin. Käskystä nuo jalot villit huutavat, potkivat ja punnertavat, ja se näyttää upealta. Vahingossa isku menee täydellisesti, ja välittömästi helvetin enkelin näköinen opettaja kehaisee tyttöä, joka vielä äsken haukkoi henkeä kasvupyrähdyksen ja kauhun välisessä yksityisessä helvetissä.
Keittiö illalla: Tipulainen maalaamassa vesiväreillä äidin vanhentuneisiin työpapereihin sateenkaaria, kirjoittamassa tyhjiin tiloihin loputtomasti omaa nimeään. Kukkanen laskemassa huvikseen läpi matikankirjaa. Nykyajan mukuloille opetetaan näköjään koodausta siellä. Emalipannukahvilla, palkankorotushybriksellä ja onnistuneella kirpparoinnilla (farkkuhaalari kokoa 116, kehittävä korttipeli) itsensä huumannut kirjoittajaäiti leipomassa Kukkasen synttärikakkua valmiiksi pakastimeen. Herra Mies oppii netistä, että simpanssilauman alfauros on se, joka osoittaa eniten empatiaa. Kukkanen värittää nonchalantisti pikkusiskolleen ison sydämen. Tikkuun ei tartu yhtään taikinaa.
Opettaja nostaa ilmaan pinkin levyn ja sanoo: tämä tässä on nyt murskauslauta. Nuo viisaat, uskolliset lapset menettävät silmänräpäyksessä itsekontrollinsa, viittaavat, kiljuvat, anelevat ja kiipeävät opettajaa pitkin. Kun he vihdoin ovat taas jonossa, jokainen saa koettaa. Joka kerta kun lauta loksahtaa kahteen osaan, kalpea valkovöinen kerää leukansa lattialta, kumararyhtinen keltavyö suoristuu hyvin pitkäksi ja salin reunalla lämmittelevät ruskeavyöt hurraavat.
Taekwondosalin reuna (toivon että äidit saavat istua siellä): Valkovöinen Kukkanen pääsee neljännellä tunnillaan isompien lasten treeneihin ja keskittyy kiihkeästi niin kuin vain latenssi-ikään saapuva tekee. Säännöt ovat selvät, hierarkiat samoin. Käskystä nuo jalot villit huutavat, potkivat ja punnertavat, ja se näyttää upealta. Vahingossa isku menee täydellisesti, ja välittömästi helvetin enkelin näköinen opettaja kehaisee tyttöä, joka vielä äsken haukkoi henkeä kasvupyrähdyksen ja kauhun välisessä yksityisessä helvetissä.
Keittiö illalla: Tipulainen maalaamassa vesiväreillä äidin vanhentuneisiin työpapereihin sateenkaaria, kirjoittamassa tyhjiin tiloihin loputtomasti omaa nimeään. Kukkanen laskemassa huvikseen läpi matikankirjaa. Nykyajan mukuloille opetetaan näköjään koodausta siellä. Emalipannukahvilla, palkankorotushybriksellä ja onnistuneella kirpparoinnilla (farkkuhaalari kokoa 116, kehittävä korttipeli) itsensä huumannut kirjoittajaäiti leipomassa Kukkasen synttärikakkua valmiiksi pakastimeen. Herra Mies oppii netistä, että simpanssilauman alfauros on se, joka osoittaa eniten empatiaa. Kukkanen värittää nonchalantisti pikkusiskolleen ison sydämen. Tikkuun ei tartu yhtään taikinaa.
Opettaja nostaa ilmaan pinkin levyn ja sanoo: tämä tässä on nyt murskauslauta. Nuo viisaat, uskolliset lapset menettävät silmänräpäyksessä itsekontrollinsa, viittaavat, kiljuvat, anelevat ja kiipeävät opettajaa pitkin. Kun he vihdoin ovat taas jonossa, jokainen saa koettaa. Joka kerta kun lauta loksahtaa kahteen osaan, kalpea valkovöinen kerää leukansa lattialta, kumararyhtinen keltavyö suoristuu hyvin pitkäksi ja salin reunalla lämmittelevät ruskeavyöt hurraavat.
Kommentit
Lähetä kommentti