Tänä yönä Ammottavan Suun demoni (ehkä) nousee heliakkisesti, ja koska pätkäpaaston paastopätkä on alkanut, Ammottava Suu muistaa erittäin hyvin, millaisia suklaita kaappiin kätketyssä herkkurasiassa on. Hämään Ammottavaa Suuta yrittämällä yleissivistys-vihalukea sieväkantista kirjaa Astrologiaa epäilijöille (Janica Brander 2022), mutta viha on vaikeaa. Teksti on herttaista ja alkuun hyvin järkevää. Kirjoittaja kuvailee hilpeästi olleensa lapsena vaivalloinen ja vaivaannuttava persoonallisuus. (Kuten luovat intellektuellit usein ovat, minä kuiskaan hänelle kuin salaliittolainen.)  Mutta sitten Kaksoset rakkaudessa -niminen kirja informoi hänen olevan itse asiassa "erityinen: älykkö, supliikki ja 'eroottinen päiväperho'". Itsetunto nousi, nousivat arvosanat ja Samin mustat silmät musiikinluokan toiselta laidalta. ("Tiesin, että sanaton rakkaustarinamme ei tulisi koskaan saamaan täyttymystään, koska Sami oli kovis ja minä kiltti, mutta traagisuus teki kaikesta vain parempaa.")  |
| Tarot-kortit suosittelevat eroottiselle päiväperholle sopivaa siirtoa. |
Suhtaudun silti horoskooppeihin samalla tavalla kuin hajukumeihin ja nahkapohjaisiin polyesteritossuihin: ala-asteen jälkeen en ole tarvinnut. Ilmiselvästi väkisin keksittyyn, kaupallistettuun tuontitavaraan "uskominen" paitsi loukkaa älykkyyttä, myös ikävystyttää tajuttomuuden rajoille. Vielä kiusallisempaa tosin on alkaa tyhjästä elävöittää jotain paikallista muinaisuskoa. Ei espoolaisuudessa ole mitään hävettävää.
Eipä silti, minun varmaan humanistina täytyisi yrittää kunnioittaa tuhansia vuosia vanhaa kulttuurihistoriaa ja tunnistaa ihmisen ikiaikainen tarve etsiä selityksiä elämän mysteereille. Yritän ja tunnistan! Tutkikaa historiaa antropologisella otteella, hienoa! Mutta älkää harjatko sitä kulttuurihistoriaa puhtaaksi hiekasta, kantako repussa kotiin ja työntäkö mikroon ja kyläilijöiden kurkusta alas, koska hei, hyi.
Yksikään uskomusjärjestelmä ei ole niin kiinnostava kuin ihmisen mieli, joka voi luoda niitä. Heti esipuheessa Brander itsekin toteaa luonteenkehityksensä johtuneen itsesuggestiosta horoskooppikirjan lukemisen jälkeen. Sillä astra inclinant, non necessitant: tähdet altistavat, eivät pakota. Tietysti kenestä hyvänsä on hauskaa saada kuulla olevansa karismaattisen jännittävä kohtalotar, kuten minä, saati sitten "edustavansa ihmisyyden jalointa ja julminta puolta" (edelleen minä, obvs).
Ja oletettavasti kaikki myös saavat kuulla juuri nämä sanat. Kuka muka jaksaisi tsekata läpi kaikkien merkkien kuvauksia, kun voi lukea vain omansa? Kiinnijäämisen riskiä ei ole. Lapsena kuulin käytännön pilasta, jossa opiskelijoille jaettiin "yksilölliset luonneanalyysit". Heistä ne pitivätkin oikein hyvin paikkansa. Mutta... paperit olivat identtisiä monisteita. Tarinan opetus taisi olla se klassinen "be kind, everyone you meet is fighting a hard battle".
Tätä kirjaa lukiessani tulen levottomaksi heti esipuheen jälkeen, kun Brander lakkaa puhumasta itsestään ja siirtyy astro(nyt tarkkana)logiaan. Alan hyppiä yli sanoja, kappaleita, sivuja. Tylsää, tylsää, liian vierasta ja vaikeaa, kuivaa, liian tuttua ja turhaa, hyps, hyps.
Samalla "minulla ei ole aikaa tällaiseen" -tekniikalla olen viime viikolla aivan menestyksekkäästi työstänyt ADHD:ta (sic!) sekä kiintymysmalleja, traumoja ja monisuhteisuutta käsittelevät kirjat. Ehkä niissä oli jotain kätkettyjä helmiä, jotka jäivät löytämättä. Voi voi.
Akateeminen kirjoittaja riisuu minut aseista kertomalla, miten kunkin ajan ja alueen valtauskontoa on pidetty vakavastiotettavana ja miehisenä siinä missä astrologia on ollut naisten viihdettä ja hömppää. Niinhän se on. "Vaihtoehtoinen henkisyys vetoaakin tutkitusti ihmisiin, jotka ovat tai kokevat olevansa valtaeliitin sortamia", Brander perustelee viekoittelevasti. Vaistomaisesti tutulta tuntuva käsite magian leikillisyys tarkoittaa, "että vaihtoehtoisessa henkisyydessä ei ole automaattisesti kyse fundamentalistisesta uskomisesta", vaan kyseessä voi olla "tauko reaalimaailmasta", huvikseen puuhailu. Ajanvietteellinen sunnuntaiennustaminen. Rituaalinomainen höntsäily-Tarot.
"Lumouksen käsite auttoi minua ymmärtämään, miksi astrologia vetosi minuun erityisesti murrosiässä, jolloin viralliset totuudet ja säännöt tuntuivat tylsiltä ja ärsyttäviltä, ja halusin suorastaan epätoivoisesti tuntea olevani erityinen." Samaan aikaan toisaalla: asialliset insinööripuolisot saavat osansa magian leikillisyydestä ja lumouksesta scifin äärellä. Onhan siinä kyse futuristisista mielikuvituslaitteista ja niiden teknisistä ominaisuuksista, ja ne ovat aivan eri asia kuin ihmisluonteen salaisuudet.
Esoteriassa on kuitenkin riskinsä, huomauttaa Brander. Etenkin kriisitilanteessa ihmisellä on taipumus nähdä yhteyksiä ja tehdä virheellisiä tulkintoja, mikä voi korostaa maagisen verkoston kokemusta -- "kokonaisvaltaista, vaihtoehtoista ja mystistä tapaa selittää maailma". Asiaan perehtynyt tutkija Lauri Ockenström rinnastaa kirjassa maagisen verkoston poliittiseen populismiin, joka niin ikään tarjoaa assosiaatioihin pohjautuvia helppoja selityksiä vaikeille ilmiöille ja "hivelee ihmisaivojen yksinkertaisimpia alueita ja emotionaalisesti värittyneitä tiedonmuodostuksen mekanismeja". Varuillaan sopii siis olla.
Vaikka akateeminen käsitteistö houkuttaa, on silti helppo palata takaisin keijuja kuhisevalta hetteiköltä, sillä "olen ihmetellyt, miksi en ole lyhytjännitteinen huithapeli, jollaisiksi kaksoset usein kuvataan. - - Ehkä selitys löytyy keskitaivaastani, joka on neitsyen eli säntillisen puurtajan merkissä", livertää Brander.
Ok!
Kommentit
Lähetä kommentti