Kierrätyskeskus. Allekirjoittanut selailee lasten välikausitakkeja yhdellä jalalla seisten, kämmenet tohjona kyynärsauvoista. Pentti kulkee rollaattorin kanssa ohi, pysähtyy.
Allekirjoittanut: *on hikinen ja uupunut*
Random-Pentti: No mitä on käynyt! Lankesitko! Se on kyllä semmoista! Nilkka, se on paha, se on paha. Mutta sinulla on päättäväisen ihmisen olemus, kyllä sinä vielä nouset! Reino, se Korhosen Reino, kaatui rakennuksilla, nilkka jäi rappusten väliin ja murtui. Minä pyöräilin siitä Hakunilan kirkon, sen pienen tämmöisen, ohi alamäkeä ja heräsin sairaalassa. Mutta olin katsovinani elokuvaa! Olin taisteluhelikopterissa Mekongissa ja sanoin, että miten sinä uskovainen mies voit ampua.
AK: Ja tässä on metalliakin! Ehkä titaania!!
RP: Joko sinut on joku, tällä lailla *ottaa itseään käsikoukusta kiinni*? Ja marssittanut näin?
AK: No m- muutama on kyllä yrittänyt. [#vainvääriävastauksia]
RP: Kyllä sinä vielä ehdit, sinulla on elämä edessä. Minullakin kyllä oli, täydestä sydämestäni olin, mutta hän, näin *on kallistavinaan pulloa*. Lapset kahdesti huostaan. Ja lopulta minä ihan sinne Pasilaan, Pasilaan oli mentävä. Kaksivaiheinen se oli, Pasilassa. Mutta en kadu. Täydestä sydämestä se on tehtävä. Taivaan isällä on kultaa ja hopeaa, kultaa ja hopeaa. Vaikka olisi pinnalla mitä vaivaa, niin sisällä, se on tärkein.
AK: Niinhän se on.
RP: Minä olen Pentti. Mikä? Tiina? Nii... Ti...nn? Tinn? Sinun vanhemmat ne, niillä on vanhemmilla kaikenlaista, mitähän ne... Minun veli antoi lapselleen nimeksi Juska, ja on se kyllä! Niin kuin Jaska Jokunen! Ja --
AK: Minä tästä jo taidankin apteekkiin ehtiä vielä, ensimmäistä kertaa kävellen liikkeellä kuukauteen... Kiitos, kiitos samoin!
Kommentit
Lähetä kommentti