Imurin ääni laukaisee tutun ärtymyksen. Tunnen tarvetta ottaa pölynpyyhintään ja imurointiin kuluneen ajan, jos ei nyt paperille, niin ainakin mieleen muistiin ja tiedottaa tulokset perheelle. On riski, että muuten kärsimysteni määrää ei huomattaisi, ja imurin ujellus, kuten polvikipujen merkitsevä mainitseminen (useita kertoja), olisi vain etäisesti häiritsevä ääni, jonka voi peittää kuulokkeilla ja Youtubella.
Tutkimusten mukaan naiset pesevät käsiään selvästi enemmän kuin miehet. Valistunut arvaukseni syistä liittyy sukupuolirooleihin. Kenelle on tuhansia vuosia kerrottu, että hän on saastainen? Kenen on oltava niin macho, ettei pelkää näkymättömiä pikku basiliskoja?
Ihan käytännössä: siinä vaiheessa kun kuukautiset alkavat, on viimeistään opeteltava vähän äkkiä käsienpesu. Yritäpä vain tyhjentää kuppi ja jättää kädet vaivihkaa pesemättä! Jokaisessa tamponipaketissa käsketään toimia puhtain käsin, tai muuten saat toksisen sokkioireyhtymän ja kuolet ja se on sinulle ihan oikein, kun et totellut.
Entä mitä järkeä on meikkaamisessa, jos väriaineita sohii sinne tänne eikä pidä huolta, että huulipunaa on vain oikeassa kohdassa? Kuka nyt levittäisikään meikkivoiteen sormin ja sen jälkeen antaisi mössön kuivua kynsien alle! Kuka haluaa kokeilla, mitä iho tykkää siitä ettei sitä puhdista illalla?
Se, joka hoitaa lasta, oppii myös varsin äkkiä pesemään, pesemään ja pesemään. Mikään maailmankaikkeudessa ei ole niin sotkuinen kuin vuoden ikää lähestyvä vauva. Eikä minkään peseminen ole niin tärkeää kuin vauvan, koska lapsihan voi kuolla sekunneissa, jos napatynkää ja silmänurkkia ei puhdista hartiat kireinä just oikein. Viimeistään tässä vaiheessa naiselle kuuluviin pesuhommiin tulee myös moraalinen ulottuvuus.
Juuri tämä pesemisen näkymätön moraalinen ulottuvuus on syy, joka saa minut huudattamaan imuria puolitoista tuntia. Siis sen jälkeen kun olen ensin pölyhuiskutellut pölyjä kolme varttia -- lopuksi tulee vielä kymmenen minuuttia tahranpoistoa mikrokuiturätillä ja etikkavedellä pysty- ja vaakapinnoilta, sekä voimia kysyvä moppaus (onko pakko käyttää sitä sähkövatkainta keittiössä niin huolettomasti, Herra Mies?), vessanpesu ja kylppärin kattoa lukuun ottamatta kaikkien pintojen hinkkaus -- joskin unohdin jossain vaiheessa ottaa aikaa. Sori vaan tästäkin piinasta, yläkerran karanteeni-Irma.
Jos minä en siivoa yläpölyjä, kukaan ei siivoa niitä. Kukaan muu kuin minä, talouskoulun käynyt, yhden kesän espoolaislukaaleja hinkannut ja lapsuutensa perheen ainoana tyttärenä viettänyt ihminen, ei tässä huushollissa edes tiedä mitä yläpölyt ovat.
Pahan akselia vastaan käyn mikrokuitumopilla aseistettuna. Jääkaapin takaa pölyhuisku löytää käsittämättömästi pölyä, pahuutta ja saastaa. Siitä syttyneeseen tulipaloon me voimme kaikki kuolla, ja se on minun syyni, koska Eeva otti sen vitun omenan.
Tyttäreni haluaa innokkaasti kokeilla moppaamista. Poikani ei. Tästä on hyvä jatkaa.
Tutkimusten mukaan naiset pesevät käsiään selvästi enemmän kuin miehet. Valistunut arvaukseni syistä liittyy sukupuolirooleihin. Kenelle on tuhansia vuosia kerrottu, että hän on saastainen? Kenen on oltava niin macho, ettei pelkää näkymättömiä pikku basiliskoja?
Ihan käytännössä: siinä vaiheessa kun kuukautiset alkavat, on viimeistään opeteltava vähän äkkiä käsienpesu. Yritäpä vain tyhjentää kuppi ja jättää kädet vaivihkaa pesemättä! Jokaisessa tamponipaketissa käsketään toimia puhtain käsin, tai muuten saat toksisen sokkioireyhtymän ja kuolet ja se on sinulle ihan oikein, kun et totellut.
Entä mitä järkeä on meikkaamisessa, jos väriaineita sohii sinne tänne eikä pidä huolta, että huulipunaa on vain oikeassa kohdassa? Kuka nyt levittäisikään meikkivoiteen sormin ja sen jälkeen antaisi mössön kuivua kynsien alle! Kuka haluaa kokeilla, mitä iho tykkää siitä ettei sitä puhdista illalla?
Se, joka hoitaa lasta, oppii myös varsin äkkiä pesemään, pesemään ja pesemään. Mikään maailmankaikkeudessa ei ole niin sotkuinen kuin vuoden ikää lähestyvä vauva. Eikä minkään peseminen ole niin tärkeää kuin vauvan, koska lapsihan voi kuolla sekunneissa, jos napatynkää ja silmänurkkia ei puhdista hartiat kireinä just oikein. Viimeistään tässä vaiheessa naiselle kuuluviin pesuhommiin tulee myös moraalinen ulottuvuus.
Juuri tämä pesemisen näkymätön moraalinen ulottuvuus on syy, joka saa minut huudattamaan imuria puolitoista tuntia. Siis sen jälkeen kun olen ensin pölyhuiskutellut pölyjä kolme varttia -- lopuksi tulee vielä kymmenen minuuttia tahranpoistoa mikrokuiturätillä ja etikkavedellä pysty- ja vaakapinnoilta, sekä voimia kysyvä moppaus (onko pakko käyttää sitä sähkövatkainta keittiössä niin huolettomasti, Herra Mies?), vessanpesu ja kylppärin kattoa lukuun ottamatta kaikkien pintojen hinkkaus -- joskin unohdin jossain vaiheessa ottaa aikaa. Sori vaan tästäkin piinasta, yläkerran karanteeni-Irma.
Jos minä en siivoa yläpölyjä, kukaan ei siivoa niitä. Kukaan muu kuin minä, talouskoulun käynyt, yhden kesän espoolaislukaaleja hinkannut ja lapsuutensa perheen ainoana tyttärenä viettänyt ihminen, ei tässä huushollissa edes tiedä mitä yläpölyt ovat.
Pahan akselia vastaan käyn mikrokuitumopilla aseistettuna. Jääkaapin takaa pölyhuisku löytää käsittämättömästi pölyä, pahuutta ja saastaa. Siitä syttyneeseen tulipaloon me voimme kaikki kuolla, ja se on minun syyni, koska Eeva otti sen vitun omenan.
Tyttäreni haluaa innokkaasti kokeilla moppaamista. Poikani ei. Tästä on hyvä jatkaa.
Kommentit
Lähetä kommentti