Luin juuri ensimmäistä kertaa kirjan Tarzan, apinain kuningas, kohottelin kulmiani sen ällistyttävälle asenteellisuudelle ja hihitin sen absurdille epäuskottavuudelle. Mutta oikein vetävä kirja se oli, ei ihme että siihen hurahtaa yhä uusia sukupolvia sen lajin lapsia, jotka eivät hurahda Pieneen runotyttöön. Tarzanhan opettelee lukemaan englantia vaikeimman kautta -- eli ilman opettajaa ja osaamatta puhua -- minkä jälkeen hän opettelee puhumaan ranskaa parissa viikossa yhden keskustelukumppanin kanssa.
Ajattelin häntä, kun opettelin tänään Excel-kurssilla tekemään pivot-taulukoita ja olin niin innoissani, että olin pudota tuoliltani. Eilen sallin koko päivän kaataa päähäni suuria taulukoita, tänä aamuna funktioita. Illalla harjoitusmielessä väkersimme Kukkasen kanssa kerrassaan upean taulukon hänen lelupyssyistään (nimi, merkki, maksaja, etusormessa pyöritettävyys, osien määrä enintään). Teimme alasvetovalikoita, teimme esille pomppaavia virhesanomaikkunoita, jotka herjaavat "hahhahhahhahhahhahhah! urpo!!!!", jos käyttäjä yrittää kirjoittaa soluun tekstiä sen sijaan, että valitsisi alasvetovalikosta. Oudon voimaannuttavaa huomata, että herjaikkunan töööt-ääni tarkoittaa kerrankin, että olen osannut! Bussissa Excel-muistiinpanoja kerratessani kanssamatkustaja kysyi ystävällisesti, valmistaudunko ehkä kirjoituksiin. Riemu nuorentaa?
Kukkanen piti taulukostaan ja täytti sitä hikisesti koko illan. Tänään aion rakentaa siihen nappeja, joita painamalla näkee, kuka on maksanut pyssyistä ja minkä verran. Toivottavasti muistan vielä, miten se tehdään. Opettajan hyvin zeniläinen sanonta oli: "Jos haluat löytää pöntön, mene takaisin vessaan." Se pätee Exceliin erinomaisesti -- on tärkeä taito osata palata omia jälkiään takaisin, jos tahtoo muistaa, mistä löytyy transponointi tai PHAKU.
Haluan myös tehdä LASKE.JOS.JOUKKO-funktion vielä tänään. Jotenkin.
Tämä kaikki, koska välttelen esseenkirjoittamista ja fysioterapeutin antamia harjoituksia. Olen nimittäin ilmastonmuutosaiheisella esseekurssilla (sitä työnantaja tosin ei maksa), ja kolmesta viikosta ennen dedistä on tullut ensin kaksi viikkoa ennen dedistä, sitten puolitoista, enkä ole tehnyt yhtään mitään!
Ajattelin häntä, kun opettelin tänään Excel-kurssilla tekemään pivot-taulukoita ja olin niin innoissani, että olin pudota tuoliltani. Eilen sallin koko päivän kaataa päähäni suuria taulukoita, tänä aamuna funktioita. Illalla harjoitusmielessä väkersimme Kukkasen kanssa kerrassaan upean taulukon hänen lelupyssyistään (nimi, merkki, maksaja, etusormessa pyöritettävyys, osien määrä enintään). Teimme alasvetovalikoita, teimme esille pomppaavia virhesanomaikkunoita, jotka herjaavat "hahhahhahhahhahhahhah! urpo!!!!", jos käyttäjä yrittää kirjoittaa soluun tekstiä sen sijaan, että valitsisi alasvetovalikosta. Oudon voimaannuttavaa huomata, että herjaikkunan töööt-ääni tarkoittaa kerrankin, että olen osannut! Bussissa Excel-muistiinpanoja kerratessani kanssamatkustaja kysyi ystävällisesti, valmistaudunko ehkä kirjoituksiin. Riemu nuorentaa?
Kukkanen piti taulukostaan ja täytti sitä hikisesti koko illan. Tänään aion rakentaa siihen nappeja, joita painamalla näkee, kuka on maksanut pyssyistä ja minkä verran. Toivottavasti muistan vielä, miten se tehdään. Opettajan hyvin zeniläinen sanonta oli: "Jos haluat löytää pöntön, mene takaisin vessaan." Se pätee Exceliin erinomaisesti -- on tärkeä taito osata palata omia jälkiään takaisin, jos tahtoo muistaa, mistä löytyy transponointi tai PHAKU.
Haluan myös tehdä LASKE.JOS.JOUKKO-funktion vielä tänään. Jotenkin.
Tämä kaikki, koska välttelen esseenkirjoittamista ja fysioterapeutin antamia harjoituksia. Olen nimittäin ilmastonmuutosaiheisella esseekurssilla (sitä työnantaja tosin ei maksa), ja kolmesta viikosta ennen dedistä on tullut ensin kaksi viikkoa ennen dedistä, sitten puolitoista, enkä ole tehnyt yhtään mitään!
Kommentit
Lähetä kommentti