Tässä yleisen äänioikeuden ja melko maksuttoman yliopistokoulutuksen maassa minulle ei ollut aikaisemmin pälkähtänyt päähänkään, että kunnianhimossa sanana voisi olla jotain negatiivista kaikua, edes naisella, edes äidillä. Mutta olen nyt tullut hiukan epävarmaksi. Esimerkkihenkilöni tavoitteena on olla kunnon ihminen, jolla on kunnioitettava arvomaailma ja joka hyödyntää lahjojaan pystypäin, kunnolla ja kunniallisesti yhteisön hyväksi:
Kunnianhimoinen gradusuunnitelma, kunnianhimoinen maailmanparannus, kunnianhimoinen kehitysprojekti... mitä vikaa? Minun korvani kuulevat sanan kunnia, ja nimenomaan merkityksessä honour, ei glory. Ovatko äänteellisesti samanlaiset kunto ja kunnon tässä ohjaamassa mielikuvia positiivisempaan suuntaan? Aiheettomastikin?
Katsotaanpa, mitä Objektiiviset Viralliset Tahot ovat mieltä.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan kunnianhimoinen on 'pitkälle tähtäävä, suurisuuntainen, onnistuessaan kunniaa tuottava'. Ihan kunniallisen kuuloisia asioita minusta. Sen sijaan pelkkä kunnianhimo on samassa sanakirjassa 'halu saavuttaa kunniaa' (kunnia: 'yleinen arvostus, maine, hyvä nimi'; 'kuuluisuus, maineikkuus, kiitos, ylistys'). Esimerkkinä on "kyltymätön kunnianhimo". Ambitio taas on 'kunnianhimo, (liiallinen) kunnianarkuus', vaikka englanniksi (MOT-sanakirja) sanalla ambition on selkeästi positiivisempi merkitys: 'päämäärä, tavoite'. Esimerkkilauseessa nimenomaan kunnianhimon puute esitetään epätoivottavana: "His only problem is that he lacks ambition." Kulttuurierosta kysymys? Alas sieltä kuusesta kurkottelemasta ja vähän äkkiä! Huomionkipeä!
Keskustelin sitten Herra Miehen kanssa. Hänellä oli mielikuvia mainetta valloitustenkiilto silmissä janoavista sotapäälliköistä, mutta hän huomautti, että honour ('kunnia, arvonanto, arvossapito') ja glory ('kunnia, maine, suosio'; 'loisto, suuruus, mahtavuus') on syytä pitää erillään.
Tämä alkaa kuulostaa yhä enemmän siltä, että rahanahneudessaan ja pinnallisessa pätemisentarpeessaan itsekäs kunnianhimon esimerkkihenkilö kylmäsydämisesti tallaa jalkoihinsa kaiken kauniin ja hylkää itkevät lapsiraukkansa. Ja se taas helpottaa sen ymmärtämistä, miksi kunnianhimoiseksi kehuminen ei ehkä olekaan kehu.
Honour on itse asiassa myös 'vanh. (naisen) maine, kunniallisuus'. Miksihän minusta tuntuu, että vanha kunnon lasikatto se siellä kiiltelee?
Sain viisi vuotta sitten publiikin jälkeen äidiltä hienon Kalevala-rannekorun, johon on kaiverrettu valmistumispäivämääräni. Alan käyttää sitä ihan kiusallanikin. Ja luen yhä enemmän kirjoja.
Kommentit
Lähetä kommentti