Minusta on tulossa yhä enemmän se "törkeä aikuinen", jona Tipulainen minua pitää. En viitsi enää tehdä mitään kunnolla. En nouse sängystä etäpäivinä, en hoida oikein mitään velvollisuuksiani, karkaan kuivista palavereista enkä ota vastaan viisaampieni pyyteettömiä yrityksiä sivistää minua. En jaksa. En pysty kävelemään kunnolla. En jaksa.
Antakaa minun pitää tietämättömyyteni! Sallikaa minun olla hysteerinen kehoihminen, joka ymmärtää jotain vain tunteiden sanoittamisesta, imuroinnista ja pussailusta. Sulkekaa minut Salpêtrièreen, en nimittäin olisikaan jaksanut enää harjata tukkaa, rypistelkää kiusaantuneita otsianne. Rykäiskää hiljaa, kun kieltäydyn opettelemasta vihamielisten laitteiden käyttöä enkä erota toisistaan samannäköisiä hevibändejä enkä muista niskaani vyörytettäviä faktaluetteloita videopeleistä tai nykyisistä ja entisistä planeetoista.
Messieurs, esittelen teille potilaan, joka kieltäytyy oppimasta. Parhaat miehemme ovat vaivojaan säästämättä opettaneet hänelle kaiken erityiskiinnostuksen kohteistaan vuosilta 1992 - 2022, mutta hän vain puree ja yrittää lyödä, varokaa, hän tähtää kasvoihin. Pyydän teitä havainnoimaan hänen hurjistunutta katsettaan, joka kertoo älyllisestä rajoittuneisuudesta.
Sillä kysyvä sivulause, ystävät, ei ole kysymys. Jos sanon: "En jaksa muistaa, mitä eroa on..." kiinnittäkää huomionne alkuun. En jaksa. Kukaan ei voi enää pelastaa minua tyhmyydeltäni, säästäkää luentonne viljavampaan maahan.
Olen nimittäin lukenut kirjan. Kirjaa. Tommi Liimatan avainteoksena kirjaston minulle kaupittelema Jeppis (ja voin vakuuttaa, etten tiennyt, että hänet "tunnetaan myös Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen keulakuvana", koska bändien jäsenyydet eivät kiinnosta minua, kuuletteko) alkoi kyllä hurmaavasti ja jatkui hurmaavasti, niin kuin lapsuusmuistelukirjat tekevät. Halusin olla kärsivällinen hyvä jätkä -nainen, joka jaksaa kuunnella pikkupoikien knausgård -jorinaa akoista ja autoista ja välittää siitä ja ymmärtää.
Mutta sitten se alkoi puuduttaa ihan kunnolla. Mikä oikeus tämmöisillä pojilla on paasata minulle jostain bändeistä ja legoista satojen sivujen ajan? Olin muutenkin kuunnellut monituntista etäkoulutusta, joka koostui pelkästään yhden omaa ääntään rakastavan miehen tajunnanvirrasta, ja huutanut mikki kiinni hänelle HILJAA NYT JO. Joten jumalauta, kirja kiinni, minä en kyllä enää siedä.
Hänellä on toki rajoituksensa, mutta toisaalta oletteko nähneet ne huulet, messieurs, huhutaan, että Stockalla tarvittiin kolme myyjää myymään hänelle huulipuna.
Kommentit
Lähetä kommentti